Paimiolainen Hanna Rei on Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen käynyt kolme kertaa Ukrainassa, ja tarkoitus on lähteä sinne taas todennäköisesti loppukesästä. Ukrainaan tehdyt lahjoitetun tavaran kuskausmatkat hän tekee puhtaasti auttamisen halusta.
– Kai se on lähimmäisenrakkaus. Minulla oli aikaa ja mahdollisuus mennä, niin päätin lähteä. Meillä on tilallamme ollut myös jo vuosia ukrainalaisia työntekijöitä, niin siten meillä on henkilökohtainen kosketus maahan. Olemme myös majoittaneet ukrainalaisia pakolaisia, hän kertoo.
Eikö kahden pienen lapsen äitiä sitten pelota lähteä maahan jossa soditaan?
– Ei, ei voi sanoa, että olisi pelottanut, hän toteaa.
Ensimmäinen reissu viime syksynä
Hanna Rein isä, Esko Holma on vienyt rekka-autollaan jo vuosikymmeniä lahjoitettua tavaraa Etelä-Viron köyhille alueille. Näillä reissuilla Rei on itsekin ollut mukana, joten hyväntekeväisyystoiminta on hänelle tuttua jo lapsuudesta saakka.
Holman Tilalla ukrainalaisia työntekijöitä on ollut jo pitkään ennen sotaa ja tälläkin hetkellä.
– Osa on joutunut lähtemään Ukrainaan sotimaan, Rei kertoo.
Kun sota syttyi ja Suomeen tuli ukrainalaisia pakolaisia, majoitti myös Holman Tila muutamia perheitä.
– Nyt heistä osa on palannut kotimaahansa tai muuttanut muualle Suomessa, Rei sanoo.
Kun ukrainalaiset olivat lähteneet tilalta, ajatteli Rei, että voisi auttaa ukrainalaisia nyt jotenkin muuten. Viime syksynä hän kuuli Operation Hopen järjestämästä hyväntekeväisyystoiminnasta.
– Siellä etsiskeltiin kuskeja, jotka voisivat lähteä ajamaan autoilla Ukrainaan. Niinpä päätin lähteä, Rei kertaa.
Matkaan lähdettiin loppusyksystä neljän auton voimin ja perille vietiin esimerkiksi makuupusseja sekä lämpimiä vaatteita talven varalle.
1 400 kilometriä ajoa
Tuon ensimmäisen avustusreissun jälkeen Rei päätti, että voisi tehdä tavaranvientireissuja Ukrainaan myös itsenäisesti.
Nyt hän onkin käynyt Ukrainassa kahdesti itse järjestämällään matkalla, ensin tammikuussa ja toisen kerran huhtikuun puolivälissä.
Matkoille on menty kahdella autolla sekä kolmen kuskin voimin.
– Pakko on olla varakuski, koska matka on 1400 kilometriä pitkä. Olemme yöpyneet matkan varrella yhden yön, Rei kertoo.
Ukrainaan he ovat jättäneet autoja, jotka ovat menneet rintamalle.
– Olemme sitten tulleet itse lentäen takaisin.
Rei kertoo, että Ukrainassa on tälläkin hetkellä kova tarve autoille, joita hän mielellään lähtee ajamaan perille.
– Iso haaste matkassa on raha. Polttoaine sinne maksaa kuitenkin aika paljon.
Paitsi että Rei on kerännyt tavaralahjoituksia, hän on hankkinut myös pienkeräysluvan, jotta pystyy rahoittamaan hyväntekeväisyysreissunsa.
Seuraavan kerran matkaan on tarkoitus lähteä todennäköisesti loppukesästä.
– Meillä on tällä hetkellä tilan kesätyöt kesken, niin on sen suhteen kiireistä, mutta kunhan helpottaa, niin sitten olisi tarkoitus mennä, Rei sanoo.
Pommitettuja kyliä
Rei kertoo, että lahjoitustavarat viedään Länsi-Ukrainaan, jossa tavarat vastaanottaa paikallinen avustusjärjestö ja toimittaa perille.
Rei on yöpynyt Länsi-Ukrainassa ja kertoo, että siellä yhteiskunta toimii suhteellisen normaalisti. Hän on kuitenkin ollut myös vierailemassa Etelä-Ukrainassa pommitetuissa kylissä.
– Menimme paikallisen seurakunnan kyydillä alueelle, jonka ukrainalaiset ovat vallanneet takaisin Venäjältä. Matkustimme yöllä, olimme kylässä päivän ja matkustimme yöllä. Yöt ovat kaikista vaarallisinta aikaa, siksi liikkuvassa autossa olo on kaikkein turvallisinta, Rei kertoo.
Rei näki pahastikin pommitettuja alueita, mutta joissa silti asui ihmisiä ja joissa yritettiin jälleenrakentaa tuhottuja kohteita.
– Kun itse vie tavarat, niin tietää, että apu menee varmasti perille asti, hän toteaa.
Avun tarve ei vähene
Rei ottaa jo vastaan lahjoitettua tavaraa ja rahaa seuraavaa avustusreissua varten. Hän kuitenkin toivoo, että tavaraa ei tuotaisi heille sopimatta asiasta ensin. Hänelle kannattaa laittaa viestiä ensin ja sopia, millaisille lahjoituksille on tarvetta ja milloin hän voi ottaa ne vastaan.
Rei lähtee seuraavalle avustusreissulleen loppukesästä, eikä reissut tule loppumaan siihen. Hän aikoo jatkaa avustustoimintaa niin kauan kun sille on tarvetta.
– Pahinta on että jos sota venyy, niin ihmiset unohtavat asian. Avun tarve ei kuitenkaan silti häviä mihinkään, Rei huomauttaa.
– Jos haluat osallistua Rein keräykseen, ota ensin yhteyttä ja sovi lahjoitusten tuomisesta hänen kanssaan: hannamarjarei@gmail.com.
– Autoja. Auton ei tarvitse olla katsastettu, koska sen voi siirtää Ukrainaan siirtoluvalla. Auton pitää olla teknisesti kunnossa ja kestää pitkiä ajomatkoja, mutta ruostevauriot tai rikkinäinen tuulilasi eivät haittaa.
– Rahaa lahjoitusmatkaan . Lahjoituskuorman viemisessä on polttoainekustannuksia ja Hanna Rei arvioi, että yhden matkan kustannukset ovat noin 1000 euroa. Lahjoitusrahalla Rei ostaa myös ruokaa, esimerkiksi Virosta tai Puolasta vietäväksi Ukrainaan. Reillä on pienkeräyslupa rahankeräykseen.
– Säilykkeitä ja muuta säilyvää ruokaa. Jos ei halua lahjoittaa rahaa, voi myös lahjoittaa suoraan säilyvää ruokaa vietäväksi Ukrainaan.
– Hygieniatarvikkeita.
– Vaatteita tietyn varauksin: Rei saa ukrainalaiselta avustusjärjestöltä listan, mitä paikan päällä tarvitaan, minkä mukaan hän kerää lahjoitettua tavaraa; mitä tahansa ei kannata viedä.
– Makuupusseja ja muuta lämmintä myöhemmin syksyllä.
