Kun mietimme toimituksessa uutta kesäsarjaa, jossa testaamme erilaisia lajeja, minulle oli selvää, että tahdon kokeilla jotain erilaista ja jännittävää. Hurjapääksi vannoutuneena puhuin itseni Makarlan kauniisiin maastoihin mönkijän kyytiin. En ollut ennen ollut suuren nelipyörän ohjaksissa, joten koitos kutkutti vatsanpohjassa.
Iloinen vastaanotto
MönkijäSafarit -yritystä vetää Makarlassa työskentelevä Victor Lagerlöf . Hän on konkari mönkkärillä liikkuja, joten hän otti hermoiluni vastaan rennosti naurahtaen. Lisäksi hän rohkaisi, että edessä siintää elämys eivätkä murtuneet jalat, mitä itse olin pelännyt.
Lagerlöf kertoi nauttivansa paitsi mönkijäsafareiden luotsaamisesta myös työstään tilalla. Ulkoilmassa vietetty aika ja nelipyörillä päristely on hänen mieleensä.
– Saan nauttia kesästä ulkoilmassa ja tehdä sitä, mistä tykkään.
Safarioppaana toimivan Lagerlöfin mukaan mönkijät kuljettavat vierailijoita maastossa ympäri vuoden, mutta kesäsesonki ja loma-ajat ovat kiireisempiä. Lagerlöf kuvailee mönkijäsafarin sopivan kenelle tahansa, aloittelijasta konkarikuljettajiin.
– Kyllä ehdottomasti kannattaa testata, jos haluaa kokeilla erilaista aktiviteettia. Meiltä löytyy maastosta reittejä kaikentasoisille kuskeille.
Itselleni oli huojentavaa tietää, että mönkijäkuskilta ei etukäteen odoteta osaamista. Ainoa edellytys kyytiin nousemiselle on toimivat sormet ja hieman käsivoimaa, että pääsee liikkeelle ja kykenee halutessaan jarruttamaan.
Vehreää luontoa
Matkamme starttasi hitain, mutta varmoin ottein. Vain kerran ajauduin puiden oksistoon ja kerran jouduin käyttämään pakkia peruuttaessani ojasta takaisin ajoradalle. Joka kerta, kun opas kaikesta huolimatta näytti peukkua, oli minun luotettava siihen, että matka taittuu pikku kommelluksia lukuun ottamatta etevästi.
Ajoimme laakealla pellolla, keskellä kaunista kuusi- ja koivumetsää sekä kivikkoisella kalliopolulla. Vaikka vauhti ei ollut hurja, tuntuivat nousut ja laskut vatsanpohjassa. Mönkijän ohjaamiseen tarvitaan kehonhallintaa ja ajorytmin löytämistä. Lisäksi täytyy osata painautua vastakkaiseen suuntaan, mihin nokka on menossa ettei mönkkäri kippaa nurin.
Kallioista mäkeä ylittäessämme meinasin huudahtaa oppaalle, etten tule pääsemään läpi. Toisin kuitenkin kävi, sillä mönkijän voima sai kuin saikin kuljetettua minut mäennokalle. Hetken otetta ohjaamiseen haettuani aloin toden teolla nauttia kauniista luontomiljööstä, joka ympäröi safarireittiä. Vauhtiakin uskalsin hakea hiekkatiellä, jolloin tuuli otti kypäräni alta otteen hiuksistani. Silloin taisi hymy nousta kasvoillani korviin saakka.
Extreme-lajeista nauttivana pidin mönkijä-safarista täysin rinnoin. Voin lämmöllä suositella Kuntsarin lukijoita kokeilemaan lajia. Varsinkin, jos kaipaa suven aktiviteetteihin hieman seikkailumieltä.
Vaikka safarilla ajelu ei ole varsinainen liikuntalaji, tarvitaan suuren menopelin hallitsemisessa vartalon voimaa. Eli kyllä parin tunnin ajon aikana voi tulla kuumakin.
Kaikkien sukulaisten yhteiseksi aktiviteetiksi en safaria suosittelisi. Ehkä myöskään polvileikkauksista toipuville tai ikäihmisille. Heille suosittelisin esimerkiksi kesäistä eväsretkeä Piikkiön kauniissa luonnossa tai vaikkapa vierailua Makarlan hevostallille.
