Mikrovaikutuksia hakemassa

0

Viime syksynä huomasin, että egoni on hävinnyt jonnekin. Sitä ei ole. Eikä varpaita. Minua ei voi talloa eikä egoani voi loukata. En odota kiitosta tai kehua, olen onnellinen neutraalissa, jonka voi tulkita riittäväksi tyytyväisyydeksi. Samalla huomasin, että minä -puheeni on työssä olematonta. Työ ei ole minua siinä mielessä, että työasiat kiertyisivät omien mielipiteideni kautta tai liittyisivät minuna olemiseen.

Ei varmasti avaudu kovin helposti mitä tarkoitan. Kun olen viime vuosina joutunut pohtimaan työn merkitystä elämässä, työssä jaksamista ja työn tuottamia tunteita, olen nyt tullut siihen havaintoon, että mitä vähemmän työ liittyy ajatukseeni omasta arvostani, sitä parempi. Asiakeskeinen suhtautuminen työhön auttaa jaksamisessa, haasteiden kohtaamisessa ja epäonnistumisten sietämisessä.

Mitä paremmin ymmärrämme, ettei ole väliä, mitä kutakin työtehtävää hoitava henkilö ajattelee, vaan tärkeämpää on, mitä tuo tehtävä vaatii onnistuakseen. Mitä laajemmin uskallamme pohtia kutakin ilmiötä ilman omia tunteita ja mielipiteitä niistä. Mitä paremmin taustalle häipyy kuka asiasta puhuu, asian noustessa keskiöön ja saadessa usean ajattelijan ideat ilman tunnesiteitä.

Mikrovaikutukset. Onnellisuus siitä minun pienestä osastani, jonka työssä tein. Onnistunut kohtaaminen lapsen kanssa, pienen hetken, joka kantaakin hänellä pitkälle. Vastaanotettu idea työssä, jota yhdessä pureskeltiin ja muovattiin toimivammaksi rakenteeksi kuin aiempi. Pienen ihmisen etu, heikomman tarve, kaikkien kuulluksi tuleminen mikrotasolla.

Kun olen alkanut kiinnittää mikrotasoon huomiotani yhä tarkkaavammin, olen myös voinut paremmin ja huomaamatta kadottanut egoni. Minä en ole työni tehtävänimike, olen minä, nyt ja aina. Minun vaikutukseni ja merkitykseni tässä elämässä on niissä mikrohetkissä, sanoissa, kohtaamisissa, teoissa, joissa on mukana hyvä tarkoitus ja vastaanottava mieli. Samoin energiaa virtaakin iän myötä yhä enemmän oman pihatien koivujen lehdenliikkeiden, maiseman tarkastelun, vuodenaikojen vaihtelun, letun paistamisen, saunomisen, halauksen kautta, kun nuorempana odotin sitä makrotasoa. Jotakin suurempaa ja parempaa, etelän matkaa, uutta työtä, kiitosta ja kehua. Isoja tunteita ja selkeää huomiota, esimiehen kannustusta ja asiakaspalautetta.

Vähemmän on parempi, koska vähemmässä on niin paljon. Katso vaikka.

Eliisa Helin

Lempilän ja Hanhijoen päiväkodit, perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito. Kirjoittaja on lastentarhanopettaja, varhaiskasvatuksen kandidaatti ja KM.