Veikkaritien varren vanha koulurakennus on muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen muutoksessa. Viimeiset pari vuotta 1950-luvulla rakennettu koulukiinteistö on ollut tyhjillään, kun siinä toiminut lastenkoti siirtyi viereiselle tontille tehtyyn uudisrakennukseen. Tätä ennen koulu toimi toistakymmentä vuotta lastenkotina ja asuntolana, jossa oli noin 15 asukasta. Paimion koulutoimen yhtenä alakouluna se toimi viimeksi lähes 20 vuotta sitten.
Kiinteistön viime vuodenvaihteessa hankkinut uusi omistaja, helsinkiläinen Aleksi Helin suunnittelee koulurakennukselle uutta elämää. Aikeissa on rakennuksen sisäpuolinen remontointi niin, että sinne syntyy asuntoja ja mahdollisesti myös juhla- ja kokoontumistiloja.
Helin sanoo naurahtaen, että hänellä on kivitalofetissi.
– Minua kiehtovat 50-luvun rakennukset ja kun törmäsin tähän kiinteistöön, tuli tarve yrittää keksiä jotain, että se säilyisi.
Helin sanoo hankkineensa rakennuksen omistukseensa sillä mielellä, että se säilyy ja pysyy elävänä osana kyläympäristöä. Hänellä on myös ideoita sen suhteen, että kauniiseen koulurakennukseen puhallettaisiin uutta henkeä.
Helinillä ei ole ennestään siteitä Paimioon, ja hän sanoo, ettei ole mikään rahamies. Siksi hän toteaa, että myös paikallisille kumppanuuksille on ”ovi” avoinna.
– Ajatus on, että pyrin itse tekemään siellä korjaustöitä, olen ammatiltani LVI-suunnittelija ja myös putkimies, kylläkin toisen yrityksen palveluksessa.
Leirejä, juhlia?
Aleksi Helin avaa ideoitaan myös sitä koskien, että koulurakennuksessa on juhla- tai liikuntasali, joka voitaisiin palauttaa avoimeksi tilaksi, sekä myös iso keittiö. Jos toiseen kerrokseen tulisi asuintiloja, ensimmäisessä kerroksessa voisi olla juhlatilat ja tilat myös vaikka pitopalvelun toimintaan.
– Mietin jossain kohden, että pystyisinkö itse järjestämään taloon jotain toimintaa. Olen musiikin harrastaja ja soitan bändeissä, jotka aina kaipaavat leiritiloja. Siellä voisi olla musiikki-, kirjallisuustapahtumia tai -leirejä, häitä, merkkipäiväjuhlia, hän visioi.
Mahdollista on tietenkin sekin, että toiseen kerrokseen suunnitellut asunnot palvelevat talon muuta toimintaa tai tulevat erikseen myyntiin. Helin sanoo, että suunnitelmat tarkentuvat pikkuhiljaa, ja aikomus on laittaa rakennuslupa vireille vielä tämän vuoden puolella.
– Siitä olen lähtenyt, että rakennuksen säilyminen edellyttää, että siellä on elämää ja käyttöä.
Helin toivoo, että paikalliset olisivat häneen yhteydessä, mikäli koulutalon tulevaisuuden suunnitelmat kiinnostavat ja mielessä herää ajatuksia yhteistyöstä.
– Tiedostan, että tämä on valtava proejkti, enkä yksin selviä. Haen kumppaneita.
Kaupungilta vihreää valoa
Paimion ympäristölautakunta myönsi juhannuksen alla hankkeelle suunnittelutarveluvan oppilaitoksen rakennuspaikan käyttötarkoituksen muutokseen asuinkerrostalon rakennuspaikaksi sekä poikkeamisluvan rakennusjärjestyksen määräyksiin koskien rakentamisen määrää rakennuspaikalla.
Ympäristölautakunta hyväksyi suunnittelutarvehakemuksen sillä perusteella, että kyseinen koulurakennus on tehty jo vuonna 1952 ja se on siitä lähtien ollut osa kylämaisemaa. Nyt tehdyn ratkaisun perusteella koulurakennus säilyisi maisemassa. Vistan osayleiskaavassa alue on AT-merkinnällä, mikä tarkoittaa väljää kylämäistä asutusta.
Kaupungin rakennusjärjestyksen mukaan asemakaava-alueen ulkopuolelle ei saisi rakentaa kuin kaksiasuntoisen ja kaksikerroksisen asuinrakennuksen, mutta lautakunta hyväksyy poikkeamisen, koska rakennus ei ulospäin muutu ja lisäksi se on jo toistakymmentä vuotta toiminut noin 15 nuoren vakinaisena asuinpaikkana. Myös rakennuksen nykyinen kiinteistötekniikka on mitoitettu noin 20 asukkaan palvelemiseksi.
Naapurustosta jätettiin kuulemisen yhteydessä kaksi huomautusta, joissa hanketta vastustettiin. Toisessa kannettiin huolta siitä, säilyykö lastenkodin nuorten rauhallinen ympäristö ja toisessa siitä, miten muutos vaikuttaa ympäristöön. Sen sijaan Varsinais-Suomen alueellisen vastuumuseon eli maakuntamuseon lausunto puolsi vanhan koulun muutosta asunnoiksi todeten, että mallikkaasti aikakautensa koulurakentamista edustava rapattu koulurakennus liuskekivillä vuorattuine sokkeleineen on paikallisesti arvokas ja on myönteistä, että vanhalla koulurakennuksella on käyttöä, joka mahdollistaa sen kyläkuvallisen aseman ja ilmeen säilymisen.
