Talven väistyessä keväällä alkavat monet eläinlajit kaivautumaan esiin koloistaan etsien pesimäpaikkoja ja tutkimaan hereille heräävää luontoa. Kesä onkin luonnon kulta-aikaa, sillä kotimaamme vehreät metsiköt, viheralueet ja puistikot tarjoavat oivalliset olosuhteet eläinkunnan tiimellykseen.
Koska ihminen on levittäytynyt asuinoloillaan laajalle alueelle myös eläinten asuinympäristöön, eläinkunnan ja ihmisten kohtaamiset ovat väistämättömiä. Vastaan voi tulla myös apua tarvitsevia eläimiä. Monet eivät kuitenkaan tiedä, miten tulisi toimia eläintä auttaakseen. Saatikka sitä, tuleeko eläintä auttaa lainkaan.
Avusta enemmän haittaa kuin hyötyä?
Turun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Taru Säteri kertoo, että kesä on yhdistyksen kiireisintä aikaa. Turkuun kuljetetaan ympäri Varsinais-Suomea paljon eläimiä niin poikasista aikuisiin yksilöihin. Myös Paimiosta, Sauvosta ja Kaarinasta otetaan viikoittain yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen.
Erityisesti apua tarvitsevat poikaset, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet ilman emoa. On hyvä muistaa, ettei ilman emoa tavattava poikanen tarvitse välttämättä aina apua. Säteri kehottaakin ihmisten ottavan yhteyttä 24/7 eläinsuojeluyhdistyksen päivystävään puhelimeen luonnonvaraisen eläimen kohdattuaan. Puhelinlinjalta annetaan tapauskohtaisesti neuvoja, miten eri tilanteissa ja eläimen kanssa tulee toimia.
– On hyvin tärkeää, että ihmiset eivät toimi ilman tietämystä. Jos ei tiedä, mitä tekee voi aiheuttaa tahtomattaan enemmän hallaa kuin apua eläimelle.
Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi, kun ihminen kohtaa maastossa pesivän linnunpoikasen, joka on yksin. Tilanne ei välttämättä ole vakava, vaan emo voi olla lähettyvillä hankkimassa poikaselle ruokaa. Jos ihminen menee poikasen ja emon väliin ilman syytä, voi se johtaa emon vieraantumiseen ja lopulta linnunpoikasen hylkäämiseen. On hyvä ensin seurata tilannetta jonkin aikaa. Jos emoa ei ala näkymään, silloin on syytä alkaa miettimään toimenpiteitä.
Seitsemänsataa apua tarvitsevaa
Turun eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa on tällä hetkellä paljon luonnonvaraisia eläimiä avun piirissä. Siellä niitä hoidetaan, ruokitaan ja katsotaan, että kukin yksilö kasvaa oman lajinsa parissa tarpeeksi vahvoiksi, jotta ne voidaan jälleen palauttaa takaisin luontoon. Eläimiä löytyy niin isommiksi kasvaneista linnunpoikasista pieniin tirppoihin, siileihin, sekä oravista rusakoihin. Säterin mukaan apua kaipaavat eläimet löytyvät sieltä, missä ihmiset liikkuvat.
Tänä vuonna eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa on ollut monta sataa apua tarvitsevaa yksilöä ja viikossa hoidetaan jopa kymmeniä eläimiä. Jonkin verran määrät ovat pienentyneet menneen suven aikana, ja Säteri arvioi päivystävän puhelimen auttaneen asiaa.
Usein eläin ei tarvitse hoitoa eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa, kun sitä voidaan auttaa paikan päällä luonnossa. Kyse voi myös olla oikeaoppisesta lopettamisesta tilanteessa, jossa eläintä ei voida enää muilla keinoin auttaa.
– Lopettamistilanteen tullen on tärkeää myös ottaa meihin yhteyttä, että ihmiset osaavat tehdä eutanasian eettisesti ja eläintä kunnioittaen.
Auttaminen
kuuluu kaikilleSuomalaiset ovat jo pitkään olleet innokkaita auttamaan luonnonvaraisia eläimiä niin ruokkimalla kuin tarjoamalla niille juomavettä. Säteri iloitsee, että moni kokee vastuulliseksi auttaa luonnossa eläviä ystäviämme. Auttamisessakin on kuitenkin hyvä pitää jonkinlaiset rajat.
– Ruokinta on hyvä tehdä ohjeiden mukaan turvallisessa ympäristössä. Myös on hyvä muistaa, jos aloittaa ruokinnan sitä ei tule niin vain lopettaa. Eläimet, niin kuin ihmisetkin oppivat hakemaan ruokansa ja juomansa sieltä, mistä se on helpoiten saatavilla, joten tukiruokinnan lopettaminen tulee tehdä aina lajille sopivalla tavalla ja sopivana ajankohtana.
On tärkeää, että ihmiset kantavat vastuuta luonnonvaraisista eläimistä, sillä olemme levittäytyneet laajalle eläinten asuinalueille, mikä aiheuttaa aina vahinkoa välillisesti tai välittömästi. Usein luonnon kiertokulku ei pysty toimimaan taajamassa, joten ihmisten apua kaivataan.
– Esimerkiksi loukkaantuneiden eläinten eutanasia on hyvä tehdä ajoissa, ettei eläin pääse kärsimään. Koska taajamassa ei ole tilaa liikkua vähenevillä petoeläimillämme jotka söisivät haaskoja pois on tärkeää, että ihmiset auttavat tällaisissa tilanteissa itse.
Säteri muistuttaa, että jokaisen ihmisen tulisi muistaa omassa arjessaan, että eläinten suojelu kuuluu kaikille. Hän nostaa lopuksi esiin muun muassa monen rakastaman kesäloma-aktiviteetin, kalastuksen. Eettisen kalastuksen ohjeita on alettu nostamaan viime vuosina yhä enemmän esiin.
– Ihmiset eivät saisi pyytää kaloja vesistöistä vain huvikseen. Hyvänä ajatuspohjana toimii mielestäni se, että minkä vedestä nostaa ottaa sen myös hyötykäyttöön. Joko ruoaksi itselleen tai lemmikkieläimelleen. Asianmukainen kalan lopettaminen on myös syytä tehdä välittömästi vedestä nostettuaan, ettei se kärsi kuivalla maalla.
Luonnonvarainen kuuluu luontoon
Eläinsuojeluyhdistyksen vinkit luonnonvaraisten
eläinten kohtaamiseen ja auttamiseenEläinten ruokkiminen on syytä tehdä ohjeiden mukaan. Netistä löytyy ohjeet eri lajien ruokkimiselle, eikä sitä
aloitettuaan ruokkimista tule lopettaa.
Kuumina kesäpäivinä voi turvalliseen ympäristöön nostaa laakeita vesiastioita. Veden tarjoaminen ennaltaehkäisee, etteivät metsän eläimet kuihdu janoon.
Jos lintu selviää esimerkiksi ikkunaan törmäyksestä, tulee se siirtää pahvilaatikkoon lämmikkeiden kera elpymään. Laatikko tulee pitää suojaisassa paikassa ja sitä tulee seurata muutamia tunteja. Jos eläin ei virkoa, on syytä ottaa yhteyttä eläinsuojeluyhdistykseen.
Nykyään rauhoitettu kyy voidaan siirtää pois pihapiiristä itse. Ohjeet oikeaoppiseen siirtämiseen saa suoraa eläinsuojeluyhdistyksen päivystävästä puhelimesta. Tarvittaessa siirtoon annetaan käytännön apua.
Jos kohtaa maastossa pesivän linnun pesän ja yksinäisen poikasen tulee tilannetta seurata ensin jonkin aikaa hyvän matkan päästä. Jos emo ei ilmesty ja poikaset eivät saa ruokaa on jatkotoimenpiteet paikallaan.
Luonnonvaraista eläintä ei tule koskaan viedä kotiin tai omaan pihapiiriin huvikseen. Ne kuuluvat villeiksi elämään luontoon, ei ihmisten lemmikkieläimiksi.
