Elopäivillä oli mahdollisuus katsella taidetta, kun torin ”takapihalle” oli vuokratilaan noussut kolmen taiteilijan yhteinen näyttely. Esillä oli taidetta, jota oli tehty kierrätysmateriaalista, sekä maalattua- sekä kartonkitaidetta. Saman katon alle yhteisnäyttelyn olivat ripustaneet Eija Kipinoinen, Kaisa Himanka, Laura Sychold.
Erja Kipinoinen kuvailee itseään suttaavaksi siivoojaksi. Hän piti ensimmäistä kertaa taidenäyttelyä samassa tilassa viime helluntaina. Hän kyseli sen jälkeen sosiaalisessa mediassa olisiko muita paikallisia taiteilijoita kiinnostanut pitää joskus yhteisnäyttely. Niin Kaisa Himanka otti häneen yhteyttä ja sen jälkeen yhteys aukesi myös Sycholdiin. Nyt he esittelivät yhdessä omaa taidettaan koko viikonlopun ajan. Porukkaa oli käynyt lauantaina niin paljon paikalla, että Eija ja Kaisa eivät olleet ehtineet itse juomaan ensimmäistäkään kahvikupposta.
– Viikonloppu on ollu ehdottomasti positiivinen, sillä paikalla on käynyt enemmän vierailijoita, mitä odotimme.
Suttaaja siivooja luuli, ettei hän ole taiteellisuutta
Eija on aloittanut maalaamisen muutamia vuosia sitten, kun taas Kaisa on puolestaan tehnyt taidetta 80-luvulta lähtien. Ennen Himanka loi värillistä kartonkitaidetta, mutta nyt hän on siirtynyt mustavalkoiseen värimaailmaan.
– Aina sanotaan, että täytyt tehdä sellaista, mikä tuntuu itsestä parhaalta ja mustavalkoinen värimaailma puhuttelee itseäni eniten.
Eija Kipinoja ajatteli aina, ettei hänestä voi tulla taiteilijaa. Siihen aikaan, kun hän kävi koulua ei yksilöitä tahdottu nostaa esille. Lisäksi hän sai opettajaltaan kerran täystyrmäyksen, kun tämä sanoi Eijalle ettei tästä tulisi koskaan taiteilijaa.
– Sen ajattelun otin sitten omakseni ja pitkään mietin ettei minussa ole mitään taiteellisuutta. Onneksi kokeilin kerran maalaamista ja se vei kuin veikin mennessään ja tässä sitä ollaan. Pitämässä omaa taidenäyttelyä.
Kipinoja suree, miten vahvasti aikuisten sanat jäävät lasten mieleen ja hän varoittaa, että ne voivat muovata lasta perusteellisesti.
– Onneksi nykyään tällaisista tavoista ollaan pääsemässä eroon.
Inspiraationa leikki
Myös Sauvon kirjastossa pääsi näkemään taululoistoa, kun teoksiaan oli ripustanut nauloihin myös Kati Mikola. Mikola on paikallinen muotokuvamaalari, mutta hän enää harvoin maalaa muotokuvia. Syy piilee siinä, että muotokuvamaalaaminen on pikkutarkkaa, vakavaa ja erilaista työtä. Mikola halusi kokeilla maalata vapaampia aiheita, jolloin hänen teoksiinsa eksyi saduista tutut hahmot jänis, karhu ja kettu.
– Hylkäsin ihmiset vallan.
Saduista tutut eläimet seikkailevat Mikolan tauluissa, jos minkälaisissa tauluissa ja tilanteissa. Yhdessä teoksessa karhu oli päätynyt Sauvossakin tuttuihin maisemiin, nimittäin kotiseutumuseoon.
– Elämässä täytyy olla leikkiä. Jokainen saa ajatella teoksia katsellessaan, mitä mieleen juolahtaa, kunhan ne herättävät jotain tuntemuksia ja mietteitä. Se on tärkeintä.
