Piikkiö
Huoli Piikkiönlahden ja siihen laskevien jokien sekä ojien kunnosta kasvaa. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys on parhaillaan laatimassa lahdelle valuma-aluelähtöistä kunnostussuunnitelmaa, ja sitä varten tehdyt mittaukset sekä maastokatselmukset kertovat karua sanomaa: Piikkiönlahti rehevöityy ja mataloituu kovaa vauhtia, ellei valuma-alueella aloiteta kunnostustöitä pikaisesti.
– Esimerkiksi Hepojoella tilanne on se, että peltojen vieressä virtaava vesi pääsee virtaamaan liian nopeasti Piikkiönlahdelle ja kuljettaa siten mukanaan valtavasti hienoa maa-ainesta uomastosta ja pelloilta. Veden sameus oli varsinkin keväällä todella korkealla, mutta ei se mitenkään kirkasta ole näin kesäaikaankaan. Mukana on paljon irtoainesta pelloilta, sanoo Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen projektityöntekijä Pasi Salmi.
Hän on käynyt mittaamassa veden ominaisuuksia sekä Hepo- että Makarlanjoessa kuin myös Mylly-, Pukkilan- ja Viukkalanojissa kuluvan vuoden aikana useasti. Mittauksista on käynyt myös ilmi, että veden fosforipitoisuus on ollut paikoin erittäin korkea.
– Erityisen korkeita pitoisuudet ovat olleet Viukkalan- ja Pukkilanojissa. Myös typpikuormitus on ollut paikoin korkealla, Salmi kertoo.
Liian suoria uomia
Veden liian nopean virtauksen aiheuttaa se, että sekä Piikkiönlahteen laskevat joet että ojat ovat liian suoria. Kaltevilla savimaiden pelloilta korkean valumana syntyy noroutumia, joiden mukana kiintoaineista joutuu eroosion mukana uomastoon. Myös peltojen ja virtaavan veden välinen piennar on paikoin liian kapea, eikä siinä kasva useinkaan riittävästi maa-ainesta sitovia kasveja. Siten hyvää peltomaata hukkuu jokiin ja sitä kautta Piikkiönlahteen vuosittain tonnikaupalla.
– Veden virtausnopeus on yksinkertaisesti liian korkea suhteessa joen varrella olevaan maa-ainekseen. Se on myös viljelijöiden kannalta huono asia, sillä veteen huuhtoutuu parasta mahdollista maata pellon pintakerroksista, Salmi harmittelee.
Yksi keino parantaa tilannetta olisi leventää vesiuomien piennarta ja kasvattaa siinä syväjuurisia kasveja, kuten vaikka apilaa tai pajukkoa. Se on kuitenkaan harvalle maanviljelijälle mieluisa vaihtoehto.
– Pajukko leviää aika ärhäkästi ja sitä pitäisi siten myös hoitaa. Tuohan se lisää työtä ja siten ymmärrän myös sen, miksi pientareilla ei kasva enää juuri esimerkiksi pajua.
Lahti mataloituu kovaa vauhtia
Jos kuitenkaan mitään ei tehdä, muuttuu Piikkiönlahti nopeasti yhä matalammaksi merenpohjukaksi. Salmen mukaan lahden pohja kohoaa arviolta tällä hetkellä noin kahden sentin vuosivauhdilla, joten isot muutokset ovat silmillä havaittavissa parissakymmenessä vuodessa.
– Maa ei täällä nouse kuin runsaat puoli senttiä vuodessa, mutta sekundäärinen mataloituminen, eli valuma-alueelta kulkeutuva maa-aines on selvästi isompaa. Jos mitään ei tehdä, Piikkiönlahti vain mataloituu ja mataloituu entisestään todella kovaa vauhtia.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittama kunnostussuunnitelman laatiminen valmistuu vielä loppukesän aikana, ja syksyllä edessä on sen perusteella laadittu yksi pilottihanke yhdessä Kaarinan kaupungin kanssa.
– Syksyllä haetaan varmasti lisärahoitusta kunnostustöiden aloittamiseksi. Toki pitkällä aikavälillä tärkeintä olisi, että maatalous olisi kannattavampaa ja siten esimerkiksi vesistönsuojelutoimiin olisi enemmän resursseja. Nykyisin moni tila on niin ahtaalla, että saadaan juuri ja juuri ydintoiminnot vietyä läpi vuosittain, Salmi harmittelee.
Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys järjestää 31.7. vesiklinikkapäivät Tuorlan majatalossa Piikkiössä kokoushuoneessa Mummola kello 9–14. Tuolloin tarjolla on lisätietoa muun muassa Piikkiönlahden ja sen valuma-alueen nykytilasta.
Mikä kunnostussuunnitelma?
Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry on laatimassa Piikkiönlahdelle valuma-aluelähtöistä kunnostussuunnitelmaan. Hankkeessa on aloitettu ojavesien seuranta Mylly-, Pukkilan- ja Viukkalanojalla sekä Hepo- ja Makarlanjoessa.
Vesinäytteitä on otettu kolmasti, jonka yhteydessä on mitattu myös ojavesien virtaamat. Erityisen korkeita fosforipitoisuuksia on esiintynyt Viukkalan- ja Pukkilanojassa (keskimäärin 120–150 µg/l). Matalimmat pitoisuudet ovat olleet Myllyojassa, jossa fosfori on ollut noin 50 µg/l.
Korkeimmillaan vuorokautinen fosforikuormitus oli 17.4. Pukkilanojalla, ja tuolloin fosforia virtasi 1700 g/vrk, joka on hyvin korkea luku. Samaisen ojan typpikuormitus oli 20,2 kg/vrk.
Myös valuma-aluekartoitus on aloitettu ja jäljellä on enää maastokäynnit Pukkilanojalla ja Kuusiston saarella.
Elokuussa aloitetaan Piikkiönlahden kasvillisuuskartoitus, jonka yhteydessä luodataan matalat ranta-alueet.
