Ranskalainen kenttätutkija Thomas Haize kahlaa sukelluspuvussaan Paimionlahdelta rantaan kaksi harmaata suppiloa käsissään. Suppiloiden sisällä on muutaman sadan gramman pala lahden pohjasedimenttiä, jonka toivotaan kertovan paikalla olevalle kansainväliselle tutkimusryhmälle muun muassa siitä, miten ilmastonmuutos on ehtinyt jo vaikuttaa Saaristomereen ja eliöstöön.
– Keräämme tämän viikon aikana 300–400 näytettä Paimionlahdelta, jotka lähtevät sen jälkeen laboratorioon tarkempiin tutkimuksiin, Haize kertoo.
Hän, yhdysvaltalainen tutkijatohtori Lucas Ustick ja saksalainen kenttätutkija Kerstin Leberecht ovat viettäneet päivänsä Paimionlahden rannoilla eilisestä tiistaista alkaen.
Näytteiden kerääminen jatkuu vielä huomisen, ja perjantaina eurooppalaiseen tutkimusretkikunta TRECiin kuuluva kolmikko jatkaa muun ryhmän mukana tekemään vastaavia näytteenottoja Ruotsiin.
Näytteiden kerääminen jatkuu vielä huomisen, ja perjantaina eurooppalaiseen tutkimusretkikunta TRECiin kuuluva kolmikko jatkaa muun ryhmän mukana tekemään vastaavia näytteenottoja Ruotsiin.
– Avainasemassa on se, että näytteet otetaan samalla tavalla ja eri puolilta Eurooppaa. Olemme tehneet toki tämän tyyppistä merenpohjan tutkimusta Suomessa jo aiemminkin, mutta nyt pääsemme vertailemaan niistä saatua dataa koko Euroopan mittapuulla. Ja toki tämä on myös tärkeää verkostoitumista, sanoo Åbo Akademin ympäristö- ja meribiologian tutkija Conny Sjöqvist, joka isännöi yhdessä koko meribiologian laitoksen kanssa TREC-retkikuntaa kuluvan viikon Turussa ja lähiseuduilla.
Syy, miksi retkikunta ja maailmaa kiertänyt tutkimusalus Tara Ocean ovat alkuviikon ankkuroituneina Paimionlahdelle, on paikallisesta näkökulmasta harmillinen. Paimionlahti on koko Lounais-Suomen ravinnerikkainta aluetta, mikä näkyy esimerkiksi heinäkuun puolivälissä runsaina sinileväesiintyminä.
– Se on toki yksi näkyvin seuraus ravinnekuormituksesta, joka aiheutuu suurimmaksi osaksi Paimionjoen rannoilla maataloudesta. Tässä tutkimuksessa olennaisinta on kuitenkin kerätä talteen sedimenttinäytteitä, jotka sisältävät mikrolevien leposoluja. Ne ovat nukkuneet meren pohjassa jopa sadan vuoden ajan. Herätämme ne henkiin laboratoriossa, ja sen seurauksena saamme tietoa vaikkapa 1960-luvun vaikutuksista Saaristomereen. Niitä voisi verrata puiden vuosirenkaisiin, Sjöqvist kertoo.
Hän korostaa, että ravinnekuormituksen kasvu Saaristomeressä tai Paimionlahdella ei ole yksistään 2000-luvun ilmiö, vaan heikko kehitys oli voimakkainta jo vuosikymmeniä aiemmin.
– Ravinnemäärät lähtivät nousuun 1970-luvulla ja oikeastaan 1980-luku oli pahinta aikaa. Mutta toki ei sekään hyvä asia ole, ettei ravinnekuormaa ole saatu sen jälkeen liki 40 vuodessa laskemaan käytännössä yhtään. Paimionjoen ravinnekuorma on alueen suurin, mutta ei esimerkiksi Aurajoki ole juuri sen parempi esimerkki, Sjöqvist sanoo.
TREC-tutkimusryhmälle Paimionlahti on siinä mielessä haastava ympäristö näytteiden keräämiseen, että lähempänä jokisuistoa merenpohja on hienon mudan peitossa, kun taas etelään päin mentäessä pohja muuttuu kivikkoiseksi.
– Varsinkin kivet tuottavat haasteita näytteiden ottamisessa. Mutta sitten pitää vain vaihtaa paikkaa, Haize hymyilee ja kahlaa takaisin Paimionlahdelle.
Suomeen retkikunta saapui Liettuasta, ja seuraavaksi ryhmän yhteysalus että myös laboratorio-pakettiautot suuntaavat siis länsinaapuri Ruotsiin.
Syksyn aikana kaikki ympäri Eurooppaa kerätyt näytteet toimitetaan Åbo Akademiin, jossa varsinainen tutkimustyö kestää ainakin ensi vuoden alkupuolelle.
– Aikaisintaan silloin saamme jotain konkreettisia tuloksia. On hienoa, että tätä tehdään nyt koko Euroopan mittakaavassa, jolloin myös jo aiemmin Suomessa kerätyt havainnot saadaan kontekstiin ja hyvään vertailuun, Sjöqvist iloitsee.
