Pyöräileminen on sauvolaiselle Kari Laaksoselle mieluinen harrastus. Liikunta on iso osa arkea muutoinkin, mutta keväästä syksyyn kertyy paljon pyöräilykilometrejä.
– Tuon haastepyöräilykampanjan aikana toukokuun alusta sinne juhannukseen kertyi yli 2000 kilometriä, hän laskee.
Suoritusten kirjaaminen menee hänellä sarjaan ”Sauvon hyväksi”.
Pyörän selkään nousemiseen on kaksi selvää syytä. Molemmat liittyvät terveyteen.
– Minulla on psoriasis, joten ajan shortseissa ja sandaaleissa ja aurinko hoitaa ihoa. Polvessa on tekonivel, peruja jalkapalloharrastuksesta. Se on ollut 15 vuotta, ja alkoi vähän vaivata, mutta eipä vaivaa kun pyöräilen. Ei parane, mutta ei pahenekaan.
Pyöräilyharrastus alkoi kun Mamian Tapion kanssa tuli aikanaan Hakkisherkussa jutuksi, että lähdettäiskö käymään Turussa. Lähdettiin ja on lähdetty monet kerrat.
Turvallisuuden suhteen tarkkana
Laaksonen ajaa sähköavusteisella maantiepyörällä ja usein pitkähköjä lenkkejä. Syke nousee aina, eikä meno ole ihan niin kelistäkään kiinni.
Tämänhetkisellä pyörällä on ajettu jo 26 000 kilometriä. Sauvosta hän on ajellut monenmoisia reittejä Kemiön suuntaan saaristoon, Saloon, Turkuun, Paraisille, Nauvoon. Maailma on avartunut ja lenkki voi hyvänä päivänä olla 100- 150 kilometriä.
– Ajan kuulokkeet korvilla, kuuntelen radiota. Seuraan peilistä kyllä koko ajan takaa tulevaa liikennettä.
Turvallisuutta Kari korostaa vahvasti. Hän sanoo, että peilin pitäisi olla polkypyörässä pakollinen varuste.
– Ja valot päällä, etu- ja taka. Turvaliivit käytössä.
Moni kuulemma ihmettelee, miten hän uskaltaa ajaa esimerkiksi Kemiöntiellä, kun ei ole kevytväylää. Kapea piennar on kieltämättä hankala ja sillalla kaiteet ovat lähellä. Mutta liikenteen seuraaminen on tässäkin turvallisuustekijä.
Moni reitti ansaitsee kiitosta. Yhden kiitoksen Laaksonen suuntaa Paimion kevytväylille ja erityisesti sille tuoreimmalle, mikä menee keskustasta Tammisiltaan. Kun Sauvosta ajaa Saustilan kautta Paimioon, pääseekin jo melkein koko matkan kevytväyliä Turkuun. Eräs kaunis reitti on Västanfjärdiin, Taalintehtaalle, Söderlångviikin ja Dragsfjärdin kautta takaisin. Hiljaisia teitä, rannat pilkistelevät.
– Autolla olen mennyt joskus myös Tammisaareen ja pyöräillyt sieltä sitten Hankoon.
”Jollei liikkuis,
olis ja söis”Liikunnan antama hyvä olo on kantava juttu. Juuri reilun viikon Ylläksellä viettänyt Kari ajeli sielläkin, tosin nimenomaan teillä, ei maastossa. Siellä nimittäin vaelletaan. Talviaikaan hiihtäminen on se juttu.
Vaeltaminen on mukavaa myös kaveriporukan kanssa. Sauvolainen äijäviisikko ottaa syys- ja talvikaudella eväät ja lähtee mieluusti luontopoluille.
– Laavuilla on mukavaa porukalla. Syödään makkarat, jutellaan.
Jollei liikkuis, olis ja söis.
Hyötyliikuntaa tulee harrastamisen päälle.
– Tyttären luona tilalla auttelen. Koulukuljetuksissa oleville lapsenlapsille vien pyörät koulun pihaan ja koulun jälkeen tulevat itse tänne ja sitten voidaan yhdessä lähteä vähän polkemaan.
