En silti kerro nyt erityisesti Sauvon versiosta, muuta kuin sen, että se oli erinomaisen hyvä ja lukijoiden katsomisen arvoinen. Olen näet lukenut teoksen ja siinä minua viehätti sama kuin muussakin Kiven tuotannossa, nimittäin rikas ja vivahteikas kieli.
Ehkä juuri Nummisuutarit näyttämöllä on hyvä sisäänheittäjä tuohon kieleen, moni kun kokee Kiven lukemisen vaikeaksi. Ääneen luettuna nuo tekstit ovat ainakin minun korvilleni suoranaista musiikkia. Nykyään murehditaan suomen kielen köyhtymistä. Uskonpa, että Kiven lukeminen toisi eloa ja väriä nykykirjoittajienkin teksteihin.
Ihmeellisemmäksi asian tekee se, ettei Kiven aikana suomalaista kirjallisuutta ollut mitenkään ylen määrin tarjolla. Raamattu ja muu hengellinen kirjallisuus muodostivat siinä huomattavan osan, ja se näkyy Kivelläkin. Se vaikutti paitsi hänen kieleensä myös kerrontaan.
Nummisuutareiden käsikirjoituksessa (tätä sanailua ei nähty muuten Sauvon näyttämöllä) isä Topias valmistelee Eskoa hääreissulle kertomalla Vanhan testamentin apokryfeihin kuuluvan Tobian kirjan ”Topiaksesta”: ”Malta, Esko, että minäkin olen Topias ja on minulla poikakin, jonka myös on lähteminen kosioretkelle”. Isän kertomus kuitenkin katkeaa monta kertaa ja keskeytyy lopulta tyystin, ja niin lässähtää koko Eskon naimamatkakin. Nummisuutareita onkin osin pidetty tuon Raamatun Tobian kirjan parodiana, taso, joka ei nykykatsojalle välttämättä aukea.
Esko on oikea perisuomalainen antisankari, jonka toilauksille nauraa ilokseen, mutta jolle ei kuitenkaan toivo mitään pahaa. Mutta minkä sille mahtaa, sillä Eskon sanoin: ”Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta viisaus ei ole kaikille annettu”.
Toivotan mukavia sauvolaisia teatterihetkiä! Ehkä sieltä tarttuu joku mainio sutkaus omaankin suuhusi.
Ossi Tammisto
kirjoittaja on
sauvolainen historioitsija
