Lukijan juttutoive: Mitä lehmiä laitumella?

0
Vähäjokilaakson maisemanhoitajat tarvitsevat välillä toki lepoakin. Tällä kertaa lepopaikka oli rinteessä Alanteen mansikkamaan alapuolella. Alaosassa kuvaa näkyy polku-ura, jota pitkin lauma kuulemma usein kulkee.

PAIMIO

Varasvuoren hyppyrimäen lähellä on joka kesä lehmiä laitumella. Ne näkyvät hienosti paitsi Spurilan suuntaan ja suunnasta, myös Loppistentiellä liikkuville tai toisinaan myös suositulle Vähäjokipolulle. Moni on ihastellut, miten laiduntaminen pitää laakson näkymät kauniina.

Preitilässä asuva Vivi Aaltonen lähetti toimitukseen kyselyä, voisiko lehmistä saada juttua. Mitä lehmiä nämä ovat, miksi kulkevat usein jonossa, ja vaeltavat tiettyyn aikaan päivästä paikasta toiseen.

– Älyttömän kivoja eläimiä, mielenkiintoisia seurata ja kerrassaan viehättävä idea tuottaa ne lisäämään biodiversiteettiä tuohon jokivarteen, hän viestitti.

Lehmät ovat Kalevalla asuvan Arto Tuomisen ja ne ovat Vähäjokilaaksossa vuokramailla laiduntamassa.

– Laumassa on alkuperäisrodun edustajia, on sekä länsisuomenkarjan, pohjoissuomenkarjan ja itäsuomenkarjan edustajia. Toki mukana on sitten muitakin eli yleisempiä jersey- ja ayshirerotujen edustajia.

Nämä eivät ole lypsykarjaa, eli niitä ei lypsetä. Ne eivät ole myöskään lihakarjaa, vaan kyse on todellakin luonnontilassa pidettävästä karjasta. Lehmät saavat vasikoita, mutta ne eivät synny sinne laitumelle. Tuominen sanoo, että kokeiltu sitä on, mutta siinä on riskinsä, kun vasikka on heiveröinen ja tilanteet kesälaitumella vaihtelevia.

Vivi Aaltonen kertoo seurailleensa lehmien kulkua ja ihmetelleensä, onko niillä joku ”johtajalehmä”, kun kulkevat jonossa.

– Lehmä on tosiaan laumaeläin ja niillä on tarkka hierarkia. Johtaja kulkee edellä ja lauman vähäpätöisin viimeisenä. Ja lehmä on fiksu eläin, eli usein ne hakeutuvat laitumella paikkaan, jossa tuulee sen verran, ettei ole hyttysiä kiusana. Sitten ne käyvät välillä nuolu- eli suolakivellä, kertoo Tuominen.

Hän myöntää, että useamman kerran lehmistä on häneltä ennenkin kyselty ja toki on ihan mukava kuulla, että niitä ihastellaan. Sen verran hän kuitenkin viestittää, että aitoja olisi hyvä kulkijoiden kunnioittaa. Joskus kun esimerkiksi koirien taluttajat eivät ymmärrä, että lehmä voi pahastikin pelästyä ja loukata itsensä, jos koira – vaikka sitten pitkässä hihnassa – tulee sinne aitauksen sisälle ja turhan lähelle.