Today will be an unusual article, because I am writing it while in Ukraine. I left Sauvo on June 11 to spend time at home with my family and loved ones. However, I will be back again soon.
I am used to writing about what I feel, what I live by. Therefore, today I want to tell you about what it is like to live in Ukraine now, what Ukrainians feel.
Generally speaking, the situation in the country is alarming. I am quite an empathetic person, so I feel everything acutely, with every cell of my body. And the sticky feeling of anxiety seems to prevent many from breathing fully. Even now I’m finishing this article to the sound of an air raid alarm.
I remember the evening when I received a message from a friend (her husband is a military serviceman): “Don’t sleep with the windows open, collect water and stock up on food for 3-7 days. Everything will be fine, but it’s worth preparing.” Then anxiety took over my mind and soul, because everyone was afraid of the irreversible blow-up of the Zaporizhzhya nuclear power plant. I didn’t feel very well for a few more days, but then the panic passed.
However, there is something very constant. Every day I see the dualism of life, which became even brighter during the war. A lot of people here right now can’t think about the future. Because there is too much uncertainty around. (I’ll be honest, I belong to such people) At that time, there are others who is planning, opening businesses, developing new projects, giving birth to children…
When a wedding is celebrated in one part of the town, the funeral of a soldier who gave his life so that someone would have the opportunity to celebrate something is taking place in another.
When some develop a corruption scheme, others collect money by the penny to buy medicine or a car for soldiers…
At the same time, people are trying to return to normal life as much as possible. After all, the economy needs to function, entrepreneurs need to pay taxes, and industries need to sell their products.
That is why we visit restaurants, buy new things, repair our homes, and celebrate holidays. After all, if business pay taxes, Ukraine can provide for the needs of the people. Entrepreneurs do a lot to help the army and people, who are affected by the war.
And during these one and a half years, many Ukrainians have learned to appreciate the bright and happy moments of life. Many looked at their routine from the other side. Someone realized that they did not spend enough time on themselves or their children. For some, the opportunity to see the world beyond the borders of their city or country opened up. People who have lost everything have realized that the only thing that cannot be lost is what is in the soul and in the heart. Many people, myself included, have come to value good memories and moments of absolute happiness more than money.
Also, a significant part of Ukrainians began to realize their long-standing dreams here and now. Because another moment may not come. For example, my husband bought himself a piano and is learning to play, and he also gave me a new phone. My friend went on vacation to the Azores, my mother bought herself an expensive and beautiful suit, and my father began to spend more time in nature at the summer house.
So please don’t judge Ukrainians when you see them having fun. Perhaps at this very moment, someone will realize his dream. Maybe right now someone has stopped putting off life for later. Perhaps someone is stocking up on good memories that will warm him in dark times.
And finally, I want to thank you all for your support and help. And I also want to wish you not to postpone life for later, to enjoy every moment, to make your life as happy as possible, not to pay attention to the opinions of outsiders, to be open to new things, to love strongly and desperately, to live so that tomorrow there will be something to remember.
Tekstin suomenkielinen käännös, hieman typistettynä lehteen:
Natalien kolumni: Kerää huomisen muistot nyt
Tervehdys kaikille Kunnallislehden lukijoille! Toivon, että olette odottaneet minua täällä yhtä paljon kuin minä olen odottanut tätä tilaisuutta jakaa ajatukseni jälleen teidän kanssanne.
Tämä on siinä mielessä epätavallinen kolumni, koska olen kirjoittanut sen ollessani Ukrainassa. Lähdin Sauvosta kesäkuun 11. päivänä viettämään aikaa kotona perheeni ja läheisteni kanssa. Palaan Sauvoon kuitenkin pian uudestaan.
Olen tottunut kirjoittamaan siitä, mitä tunnen, minkä mukaan elän. Siksi haluan kertoa teille, millaista on elää Ukrainassa nyt ja mitä ukrainalaiset tuntevat.
Yleisesti ottaen tilanne maassa on hälyttävä. Olen melko empaattinen ihminen, joten tunnen kaiken akuutisti, jokaisella kehoni solulla. Ja tahmea ahdistuksen tunne näyttää estävän monia hengittämästä täysillä. On kuvaavaa, että tämänkin kolumnin kirjoittaminen keskeytyi ilmahyökkäyshälytyksen ääneen.
Jotain hyvin pysyvää kuitenkin on. Joka päivä näen elämän kaksi puolta, jotka ovat tulleet kirkkaammaksi sodan aikana. Monet ihmiset eivät voi ajatella tulevaisuutta juuri nyt, koska ympärillä on liikaa epävarmuutta. Mutta samalla on myös heitä, jotka suunnittelevat, avaavat yrityksiä, kehittävät uusia projekteja tai synnyttävät lapsia. Kun häitä juhlitaan jossain osassa kaupunkia, toisessa järjestetään sellaisen sotilaan hautajaiset, joka antoi henkensä, jotta joku saisi juhlia jotain.
Samaan aikaan ihmiset yrittävät palata normaaliin elämään mahdollisuuksien mukaan. Loppujen lopuksi talouden on toimittava, yrittäjien on maksettava veroja ja teollisuuden on myytävä tuotteitaan. Siksi käymme ravintoloissa, ostamme uusia tavaroita, remontoimme koteja ja juhlimme vappua.
Ja näiden puolentoista vuoden aikana monet ukrainalaiset ovat oppineet arvostamaan elämän valoisia ja onnellisia hetkiä. Monet katsovat nyt rutiinejaan uudessa valossa. Joku tajusi, että he eivät käyttäneet tarpeeksi aikaa itseensä tai antaneet sitä lapsilleen. Joillekin avautui mahdollisuus nähdä maailmaa kaupunkinsa tai maansa rajojen ulkopuolella. Kaiken menettäneet ihmiset ovat ymmärtäneet, että ainoa asia, jota ei voi menettää, on se, mikä on sielussa ja sydämessä.
Myös merkittävä osa ukrainalaisista alkoi toteuttaa pitkäaikaisia unelmiaan tässä ja nyt. Koska toista hetkeä ei ehkä tule. Esimerkiksi mieheni osti itselleen pianon ja opettelee soittamaan, ja hän antoi minulle myös uuden puhelimen. Ystäväni lähti lomalle Azoreille, äitini osti itselleen kalliin ja kauniin puvun, ja isäni alkoi viettää enemmän aikaa luonnossa kesämökillä.
Älä siis tuomitse ukrainalaisia, kun näet heidän pitävän hauskaa. Ehkä juuri tällä hetkellä joku toteuttaa unelmansa. Ehkä juuri nyt joku on lakannut lykkäämästä elämää myöhemmäksi. Ehkä joku kerää hyviä muistoja, jotka lämmittävät häntä pimeinä aikoina.
Ja lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia tuestanne ja avusta. Ja haluan myös sanoa, että älä lykkää elämää myöhempään ajankohtaan. Nauti joka hetkestä, tee elämästäsi mahdollisimman onnellista, älä kiinnitä huomiota ulkopuolisten mielipiteisiin, ole avoin uusille asioille, rakasta voimakkaasti ja epätoivoisesti.
Elä niin, että huomenna on jotain muistettavaa.
Natalie Trokhymchuk
Ukrainalainen Natalie on asunut Sauvossa jo toista vuotta. Hän kirjoittaa kolumnin englanniksi ja se käännetään toimituksessa. Alkuperäinen teksti on vapaasti luettavissa nettisivuillamme.
