Mieleeni juolahtaa keväällä sattunut tapahtuma Turun kävelykadulla. Tiellä makasi siipensä loukannut linnunpoikanen. Emo oli hätääntynyt ja lenteli ympäriinsä edestakaisin. Ihmiset jäivät ihmettelemään poikasta, ottamaan valokuvia ja naureskelivat. Eräs meinasi ajaa huomaamatta linnun päältä. Poikanen oli myös hädissään, eikä varmasti olisi tarvinnut useita silmäpareja ympärille. Se tarvitsi nopeasti apua ja varmistuksen, ettei kukaan kävele tai aja sen yli.
Itse en ollut täysin tietoinen, kuinka toimia kyseisessä tilanteessa, mutta oli selvää, että poikasta pitää auttaa tavalla tai toisella. Soitin hätänumeroon ja kyselin sieltä tarkemmin, kuinka toimia. Sieltä kehotettiin tarkkailemaan lintua ja odottamaan, että paikalle saapuu poliisit. Jäin vielä tarkistamaan itse, että lintu haetaan turvalliseen paikkaan ja se ei vahingoitu entisestään. Lintu kuljetettiin hoitoon ja sai apua siipirikkoon.
Tämä tapahtumaketju opetti minulle sen, ettei ole itsestäänselvyys, että loukkaantuneita eläimiä autetaan hädässä. Sen pitäisi ehdottomasti olla. Eläimellä on yhtä arvokas elämä kuin meillä ihmisillä. Turun eläinsuojeluyhdistys tekee tärkeää työtä eläinten auttamisen hyväksi. Yhdistys tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten loukkaantunut eläin kohdataan ja miten tulee toimia hätätilanteissa.
Itse tiedän jatkossa olla yhteydessä suoraan heihin ja toivon muiden tekevän samoin. Yhdessä samaan hiileen puhaltaminen saa aikaan isoja ja merkittäviä asioita.
