Harrastuskalastus on hieno laji, mutta se vaatii harrastajaltaan tietynlaista luonnetta. Kärsivällisyys on ehkä avainsana, sillä tuntikausia apajalla saalista odottaen se ei välttämättä kärsimättömälle luonteelle täysin istu. Atte Lairolahden luonne sopii kalastukseen mainiosti, sillä vaikkapa 14 tunnin kalareissu yksin ei ole miehelle mikään ongelma. Kalastukseen hän hurahti jo pikkupoikana.
– Lapsuudesta ne ensimmäiset muistot tulevat. Sain aina vanhempien mökillä kalastaa mato-ongella, ja oli siellä myös avokela käytössä heittokalastukseen. Mutta mato-onki on kyllä siitä hyvä väline, että matoon ottaa kiinni moni kalalaji, ja onkiessa tapahtuu koko ajan, Lairolahti kertoo ensikosketuksestaan kalastamiseen.
Iän karttuessa ja kokemuksen lisääntyessä tarve isommille apajille kasvoi. Mukaan tulivat kalareissut soutuveneellä ja sitten pienellä perämoottorillakin. Kalusto on ajan mittaan lisääntynyt koko ajan, ja tekniikkaa on tullut mukaan runsaasti.
– Vaimokin sanoo, että vuosi vuodelta menee vain hullummaksi tämä touhu, nyt 32-vuotias Lairolahti hymähtää.
Lyhyen laiturilla käydyn alkukeskustelun jälkeen mieli oli hyvin innostunut astuessamme UMS 545 Fishing- veneeseen, joka on nimenomaan kalastukseen suunniteltu. Kiinnitykset irti, ja iso perämoottori hörähti nätisti käyntiin. Kaksi hyrräkelaa ja yksi avokela, sekä runsas määrä vieheitä oli mukana. Siispä suunta apajille.
– Tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Luonto, meri ja kalastus. Merellä ei yhtään tiedä, mitä siellä tulee vastaan. Yllätyksellisyys kiehtoo. Luonteeni vain on sellainen, että tämä sopii minulle. Tekemällä oppii paljon, ja kun huomasin, että muutkin onnistuivat kalastuksessa opeillani, niin tuli ajatus siitä, että tätähän voisi tehdä opashommana. Syksyllä 2022 sitten perustin tämän Attefishing- yrityksen, kertoo Lairolahti samalla, kun suuntaamme 30 solmun nopeudella kohti hauki- ja kuhavesiä.
Tekniikka avuksi
Lairolahti on kouluttautunut alalle, ja hän on valmistunut kalastusoppaaksi Livian ammattiopistosta. Hänellä on myös vuokraveneen kuljettajan pätevyyskirja ja talvella lisäksi pilkkiopastoimintaa.
–Tämä on hyvin sesonkipainotteista. Keväällä, kun jäät lähtee, niin silloin on paljon asiakkaita. Toinen iso aalto on juhannuksen tienoolla, jolloin on taas paljon yritysasiakkaita. Paras juttu tässä opashommassa on se, kun opastettava saa onnistumisen tunteen. Silloin tuntee itsekin onnistuneensa.
Saavumme Sahanlahdelle. Lairolahti esittelee reaaliajassa toimivaa luotainta, jolla voi seurata kalojen liikkumista.
– Tämä on niin sanottua täsmäkalastusta. Luotain kertoo kalan tarkan sijainnin ja syvyyden, jolloin sitä on helppo yrittää sieltä narrata. Kaikki eivät tätä menetelmää hyväksy. Täytyy kuitenkin muistaa, että kala lopulta tekee päätöksen siitä, ottaako se kiinni vai ei, Lairolahti sanoo.
Asia olikin juuri näin, sillä vaikka löysimme oikein ison kohteen ja veimme vieheen sen eteen, niin kala ei ollenkaan kiinnostunut siitä. Palasimmekin jonkin matkaa takaisin päin paikkaan, jossa Lairolahden mukaan on runsaasti kuhaa. Tilanne oli siellä sama, kuin edellisessäkin paikassa. Kuhaa näkyi liikkuvan varsin runsaasti, mutta niiden kiinnostus vieheeseen oli heikko. Niinpä tällä kertaa parin tunnin kalareissultamme palasimme ilman saalista, mutta itse ainakin yhtä mahtavaa kokemusta rikkaampana.
