– Kun metsästää ja tekee maatöitä, ei voi olla huomaamatta että susien määrä on voimakkaasti kasvanut kahden -kolmen viime vuoden aikana, sanoo Perttu Härmälä .
Hän näkee, että susien kannanhoidollisesta metsästyksestä pitäisi käydä nykyistä asiallisempaa ja kokemuspohjaisempaa keskustelua .
Lampaiden hoidosta pitkälti vastannut puoliso Mila Oravecz kertoo, että uhriksi joutuneet karitsat oli juuri vieroitettu uuhista. Nyt hyökkäyksen jälkeen hän on viettänyt yöt laitumen kupeessa ”leireillen”, koirat mukanaan. Näin siksi, että tiettävästi riski susien uudelle hyökkäykselle on suurin parin viikon ajan.
Lauman vahingot on tarkistettu, ja tunnistettu susien tekemäksi. Paimionlahden riistainhoitoyhdistyksen SRVA-yhteyshenkilö (suurriistavirka-apu) Timo Uusitalo ja yhdistyksen toiminnanohjaaja Marko Perkkiö ovat käyneet paikalla. Petovahinkoilmoituskin tehtiin, ja raadot on toimitettu asianmukaisesti hävitettäviksi.
Vahingosta tai taloudellisesta korvauksesta ei Meltolan isäntäparin mielestä ole kuitenkaan kyse, vaan siitä, että susien pitäisi väistää ihmistä ja hankkia ruokansa luonnosta.
Nyt tapahtunut hyökkäys konkretisoi sen, mitä tarkoittaa, kun sudet liikkuvat lähiympäristössä. Niiltä puuttuu luonnollinen arkuus, joka villieläimillä pitäisi olla.
Jos susikannan kasvua säädeltäisiin, ne oppisivat suhtautumaan ihmisen varoen ja tämänkaltaiset laiduneläinten raatelut jäisivät pois.
– Usein susikeskustelussa tietämättömät keskustelevat siitä, mikä on kannanhoidollinen tarve. Ristiriitaista tässä on se, että kannanhoidollinen metsästys ei aiheuta koskaan kärsimystä. Miksi susien puolesta puhujat sallivat, että ne voivat aiheuttaa kärsimystä kotieläimille, kysyy Perttu Härmälä.
– Huolehdin lampaiden ruuasta, juomasta, laidunsiirroista ja tunnen ne yksilöinä, mutta jos en voi taata niiden turvallisuutta laitumella, joten miten voi jatkaa, jos uhka jatkuu. Sudet ovat upeita eläimiä luonnossa, mutta niiden luonnollisen ravnnon kuuluu olla luonnossa peuroja ja rusakoita. Niitähän ei ole pistetty aitaukseen, kuin puffettiin, pohtii Mila Oravecz.
Molemmat arvioivat, että jos tällaisia hyökkäyksiä laitumelle tulee uudelleen, joudutaan harkitsemaan lampaiden pitämistä ylipäätään.
– Paha olo, vaiva ja huoli tulevasta ovat isoja kysymyksiä. Ei sellaista halua tehdä, että altistaa lampaat jatkuvalle uhalle.
Huolta naapurissakin
Paimionlahden ranta-alueella huolta susien läsnäolosta, ja liian läheisestä liikkumista pihapiireissa on tiedostettu jo useamman vuoden ajan. Moni kokee, että susien läsnäolon mukanaan tuoma uhka ei koske vain eläimiä.
Meltolan tuntumassa asuva Tiina Alastalo sanoo, että nyt keväällä susihavaintoja tehtiin paljon ja niistä ilmoitettiin eteenpäin. Vastaus riistanhoitoyhdistyksen suunnalta oli, että lapsia ei kannata päästää lähimetsään tai yksin rantaan uimaan.
– Kysyn, minkä arvoista elämää tämä on? Meillä ihmisillä pitää olla oikeus pelottomaan arkeen. Eivät sudet kuulu ihmisten elinpiiriin luomaan turvattomuutta, sanoo Tiina Alastalo.
– Susien suojelulaki pitää kumota, hän täräyttää.
