Lukuvuosi on alkamassa, ja torstaina täälläkin opintielle lähtee taas joukko eri-ikäisiä. Ensimmäisillä luokilla innostus ja jännitys on usein käsinkosketeltavaa, mutta kyllä sitä on aistittavissa vielä isommillakin, kun tavataan taas tauon jälkeen kavereita ja ollaan taas seuraavalla luokka-asteella. Varsin usein myös Paimion lukiosta valmistuvat ovat kertoneet haikeudesta, kun tuttu kouluyhteisö tuttuine kavereineen – ja usein myös opettajineen – jää taakse. Näin silloinkin, kun koulutaival ei ole välttämättä ollut ihan mutkaton. Tämä kertoo miten tärkeitä kouluvuodet ovat.
Koulussa opittavien tietojen ja taitojen kupeessa ryhmäydytään. Opitaan olemaan ja toimimaan yhdessä: joustamaan, tuomaan esiin omia ajatuksia, keskittymään ja keskustelemaan, tarvittaessa sovittelemaan. Nämä ovat taitoja, jota elämässä tarvitaan kaikkialla ja taitoja, joihin pätee elämänmittainen oppiminen. Opettajillakin.
Koulussa vietetyt tunnit – ja tietenkin myös välitunnit – ovat iso osa lasten ja nuorten päivää. Koulutyöskentely muovaa sitä, miten opitaan toimimaan silloin, kun kaikki ei ihan sujukaan. Kuunnellaanko kaikkia, puhutaanko vuorotellen, korotetaanko ääntä, huolehditaanko tavaroista, annetaanko toisille vuoro, jonotetaanko fiksusti, otetaanko kaikki leikkeihin, tunnustetaanko moka. Millainen työilmapiiri koulussa on. Jos siinä ympäristössä kaikki ovat rakentavia ja aikuisetkin joskus mokaavat ja myöntävät mokanneensa, se rakentaa oppivan ja kehittyvän työyhteisön kaikille. Lisäksi se tukee sitä ajatusta, että aina voi tehdä virheitä, mutta myös oppia niistä.
Pariin ensimmäiseen elokuiseen koulupäivään kuuluu tietty hapuilu, mutta niiden aikana rakennetaan pohjaa koko tulevalle lukuvuodelle. Hyvän yhteishengen ja työilmapiirin rakentumisessa ehkä tärkein työkalu on avoin ja oikeudenmukainen tapa toimia, ja ennenkaikkea rauhallisuus. Tässä opettajat ovat avainasemassa.
Mietithän siis miten koulussa käyttäydyt, olet sitten nuori tai aikuinen.
Maamme hallitusohjelmassa väännettiin koulujen kännykkäasioista ja annettiin ymmärtää, että koulujen levottomuuden takana ovat älypuhelimet. En usko, sillä koulu voi jo nyt rajata oppilaan kännykänkäyttöä, ihan siinä missä sen voivat tehdä vanhemmatkin. Kysymys on enemmänkin siitä, mitä halutaan ja mihin ollaan valmiita, että kouluissa on kaikilla yhtä hyvä työrauha.
