Uinti Ankkalammen maauimalassa päättyy tämän kuun lopussa ja sitten on edessä lammen tyhjennys, kun Paimio käy taistoon kiehkuravesiruttoa ja aurinkoahvenia vastaan. Lampi pumpataan tyhjäksi ja pohja putsataan, ja sitten toivotaan, että molemmista ilkeistä vieraslajeista päästään eroon.
Ankkalammen tyhjentäminen ja puhdistus maksaa Paimiolle ainakin 250 000 euroa ja kiehkuravesirutto leviää pienestäkin palasesta. Eli puhdistuksen jälkeen ei tarvita kuin se, että joku tuo ruton uimapuvussaan tai uimalelujen kanssa takaisin puhdistettuun lampeen.
Onko torjuntatyö vähän kuin toivotonta taistelua?
– Hyvä kysymys, sanoo Paimion ympäristöinsinööri Liisa Kaskiluoto .
– Toivotaan, että ihmiset heräävät ja ymmärtävät, miten herkästä asiasta on kyse. Huolellinen pitää olla uima-asun ja veteen vietävien välineiden kanssa.
Samoin sanoo projektisuunnittelija Laura Paarala .
– Vaihtoehtoakaan ei oikein ole, kaupungilla on julkisena toimijana velvollisuus torjua vieraslajeja.
Ankkalammen virkistyskäyttö ilman toimenpiteitä voisi pahimmillaan päättyä siihen, että ruttokasvi kasvaa lammen umpeen.
Paikasta toiseen
Kiehkuravesiruttoa on löytynyt myös Paimion toisesta uimalammesta Hiekkahelmestä ja lisäksi myös Valkojannummen pohjavesialueen kahdesta muusta lammesta, vaikka niihinsenei olisi pitänyt uintikiellon vuoksi päätyä. Hiekkahelmessä vapaaehtoiset poistivat jo kesällä ahvenia onkimalla ja kaikissa kolmessa lammessa vieraskasvustoja kerättiin sukeltamalla.
Poistotöiden lopputulemaan liittyy paljon epävarmuutta, mutta kokemukset kesältä olivat sikäli myönteiset, että sukeltamalla kerätty määrä oli nyt selvästi viime kesää pienempi. Tämä vihjaa, että kasvustoja on sukeltamalla saatu hillittyä.
– Hiekkahelmessä kiehkuravesiruttoa saatiin kesäkuussa ylös aika kasa, ja niissä toisissa lammissa kasvustot olivat vielä pieniä. Toki ongelma on, että kasvustojen kerääminen voi myös villiinnyttää niiden kasvua, kuvaa Kaskiluoto hankalaa tilannetta.
Ensi kesä menee ja ylikin
Kiehkuravesiruton torjunta alkaa syyskuussa tyhjentämällä siis koko Ankkalampi. Vesipumppu tulee lammen syvimpään kohtaan ja vettä pumpataan hiekkasuodattimen kautta maastosuodatukseen lammen saunan puoleisesta päädystä ja sinne pysäköintialueelle tulee hiekkasuodatusalue. Suodatuksen kautta vedet päätyvät ojia pitkin Paimionjokeen. Puhdistussuunnitelman onely hyväksynyt ja siinä kaupunkia on konsultoinut lietolainen KV Ympäristökonsultointi. Paimion kaupungin puolella töiden teknisestä suunnittelusta on vastannut suunnitteluinsinööri Noora Mäkiö .
Tyhjennys kestää noin kuukauden. Kun lähes kaikki vesi on saatu pumpattua pois, aurinkoahvenet ja muutkin kalat sähkökalastetaan ja mahdollisesti jäljelle jääneet kalat tapetaan Rotenone -kelmikaalilla.
Ruttokasvustot kerätään pois ja pohja ruopataan talvella, jotta kaikki juuret ja kasvinpalat saataisiin pois.
Pohjakunnostusten jälkeen Ankkalampi saa täyttyä itsekseen, mutta uimakunnossa se on aikaisintaan noin puolentoista vuoden kuluttua. Veden tulo lampeen takaisin riippuu vesiolosuhteista ja esimerkiksi viime kevään kaltainen kuivuus voi hidastaa lammen täyttymistä.
FAKTA
Kiehkuravesirokko
Kiehkuravesirutto on haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella nimetty uposkasvi, joka viihtyy erityisesti emäksissä ja rehevissä järvissä. Se kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa, isoissa ojissa sekä vähäsuolaisessa murtovedessä. Tiettävästi se voisi levitä jopa mereen, ainakin Paimionlahden kaltaisissa olosuhteissa.
Nimi ”rutto” viittaa kasvin sitkeyteen ja nopeaan leviämiseen ja siihen, että se lisääntyy pienistäkin kasvinpalasista.
Kasvi vaikuttaa veden laatuun ja nostaa veden pH-arvoa ja aiheuttaa happikatoa. Massakasvusto haittaa umpeenkasvullaan kaikkea vesistön käyttöä.
Aurinkoahven
Aurinkoahven on pohjoisamerikkalainen laji, joka tunnetaan värikkäänä akvaario- ja lammikkokalana, minkä takia sitä on viety ympäri maailmaa. Aurinkoahven on värikäs ja sivulta litistynyt.
Aggressiivisena lajina nämä vievät ravintoa sekä elintilaa muilta lajeilta.
Kalaa esiintyy nykyisin laajalti Euroopan lammissa ja järvissä sekä hitaasti virtaavissa joissa. Kaikki esiintymispaikat Suomessa ovat Varsinais-Suomesta, mutta yhdeksän eri kunnan alueelta, mikä viittaa lajin tahalliseen levittämiseen.
Tehokkain keino olisi tyhjentää aurinkoahvenlammet kokonaan, mutta onkimalla poistaminen on sekin käypä keino.
Uusia lajeja
Suomen kansallista haitallisten vieraslajien luetteloa ja siihen liittyvää valtioneuvoston asetusta on päivitetty elokuun puolessa välissä yhdellä eläinlajilla ja kuudella kasvilajilla. Nämä lajit ovat: mustapääetana, valkopajuangervo, viitapihlaja-angervo, kanadanpiisku, isopiisku, korkeapiisku ja vuorivaahtera.
lähde:vieraslajit.fi
