AUTOURHEILU Moottoriurheilussa tilanteet voivat muuttua nopeasti, ja sen on ehtinyt huomata myös paimiolainen rata-autoilija Petri Isokangas seitsemän vuoden kilpailukokemuksella.
Roadsport-, eli tehdasvalmisteisten, mutta viritettyjen harrasteajoneuvojen sarjaa ajava Isokangas näytti jo kadottaneen mahdollisuutensa sarjan voittoon heti toukokuun ensimmäisen kisa-viikonlopun jälkeen. Heinäkuussa tilanne muuttui kuitenkin kahdessa päivässä, kun Hämeenlinnan Ahvenistolta tulleet ykkös- ja kakkossija nostivat 33-vuotiaan kuljettajan takaisin sarjan kärkikahinoihin.
Kokonaispisteissä Isokangas on nyt sarjan puolivälissä, eli neljän osakilpailun jälkeen, viidentenä, vain yksitoista pistettä sarjaa johtavaa Arto Leskistä perässä.
– No mestaruudesta on vielä aika kaukaista puhua, ja varsinkin Jurvan vaikean viikonlopun jälkeen haaveet näyttivät jo menetetyiltä. Mutta Ahvenisto on ratana sopinut minulle ja autolle aina hyvin, ja sieltä tulikin oikein hyvä tulos mukaan. Kisa kerrallaan mennään, ja katsotaan missä sitten Kemoran kisaviikonlopun jälkeen syyskuussa ollaan, Isokangas tuumii.
Lama-ajan
nostalgiaaIsokankaan auto, eli valko-kelta-musta-väritteinen vuosimallin 1992 Opel Calibra on sellainen ilmestys, joka herättää ainakin 1990-luvun lama-ajan lapsissa väkisinkin nostalgiaryöpyn. Jos auto oli silloin monen nuoren ja kenties vanhemmankin autoilijan päiväunien kohde, on se 2010- ja 2020-luvuilla osoittautunut varsin voittoisaksi automalliksi Isokankaan kurvaamana.
Vaikka osakilpailuvoittoja autolla on ajettu viimeisen kuuden vuoden aikana useita, on Isokankaan suuri unelma, eli roadsport-sarjan ja 2B-luokan mestaruus edelleen voittamatta. Lähellä sekin tosin on ollut.
– Kerran johdin sarjaa ennen viimeistä kisaa, mutta silloin edeltä pyörähtäneen auton heittämät kivet onnistuivat löytämään Calibran imutorven tuhoten moottorin täysin. Ja kerran olen hävinnyt mestaruuden pisteellä. Mutta ei se mestaruus silti mikään pakkomielle ole, vaikka kiva toki sekin olisi vielä voittaa. Enemmän tässä on kyse kuitenkin mukavasta harrastuksesta, Isokangas hymyilee.
Kaikkiaan hän on sijoittunut sarjassa hopealle urallaan kolmesti.
Opel-perhe henkeen ja vereen
Syy, miksi Isokankaan kilpa-autoaihio on juuri Opel Calibra, löytyy kenties perheestä. Isokankaan isoveli Mika kilpaili jo 2010-luvun taitteessa Opeleilla, ja varikkotouhuissa mukana ollut Petri tykästyi lajiin ja autoihin vuosi vuodelta enemmän.
– Calibrassa on hyvä vapaasti hengittävä 2-litrainen moottori, joka toimii kilpakäytössä hyvin. Tehtaalta 136-hevosvoimaisesta, legendaarisen ”punakantisen” koneen perijästä on saatu parhaimmillaan noin 240 hevosvoimaa irti.
Tällä hetkellä autossa on Isokankaan mukaan noin 220 hevosvoimaa, ja juuri parhaista lukemista puuttuvat ”20 hevosta” tulisivat tarpeeseen.
– Hiukan annetaan nyt kilpailijoille tasoitusta. Koneen säädöt eivät ole nyt ihan kohdallaan, joten vielä riittää viilaamista tuleviin kisoihin.
Paluu Ahvenistolle edessä
Isokankaan mestaruushaaveiden kannalta on hyvä, että myös sarjan kaksi seuraavaa kilpailua ajetaan elokuun puolivälissä Ahveniston tutuissa maisemissa.
– Se on ollut minulle ja autolle aina hyvä rata. Vaikka toki haavereitakin on sattunut. Kerran minut töytäistiin radalta niin, että auto lensi aidan takana olleeseen lampeen ja auto täyttyi vedellä tuulilasin yläosaan asti. Kun sain oven auki, tuli vastaan pelkkää suomuhjua sylin täydeltä. Olihan se ihan jännä paikka, mutta muuten on aika pienillä kolhuilla selvitty, Isokangas kertoo.
Kuusamosta kotoisin oleva Isokangas muutti töiden perässä Saloon 2010-luvun taitteessa, ja pari vuotta sitten unelmien koti löytyi Paimiosta. Yksi talon myyntivalteista on eittämättä ollut pihan perällä sijaitseva tilava autotalli.
– No ei se nyt sentään tärkein kriteeri ollut, Isokangas naurahtaa.
– Mutta toki mukava lisä. Ihastuimme taloon koko perhe heti ja nyt kun täällä on ehditty jo pari vuotta asua, on Paimio osoittautunut todella mukavaksi paikaksi olla, hän jatkaa.
Syksyllä selviää, pääseekö Isokangas nostamaan uransa ensimmäisen Roadsport-sarjan mestaruuden tallinsa takaseinällä pokaaleista notkuvan hyllyn korkeimmalle korokkeelle.
