Olen aina ollut vahvatahtoinen ja päämäärätietoinen persoona, pienestä asti. Kun päätin haluavani opettajaksi, näyttelijäksi tai poliitikoksi eri vaiheissa elämääni, ei ajatuksessani ollut epäilyksen häivää. Elän sataprosenttisesti sitä, mihin motivoidun ja sitoudun. Päämäärätietoisuus on kuitenkin osoittautunut hieman kaksiteräiseksi miekaksi – nyt kun tajuaa menneensä eri suuntaan kuin mitä todella tällä hetkellä haluaa, tuntuu suunnan muuttaminen oikeaksi hurjalta.
Minulla ei ole tulevana lukuvuotena vielä kovinkaan montaa varmaa asiaa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa en tiedäkään kovin pitkälle, mitä kalenteristani löytyy. Tässä on suuri kontrasti siihen, että olen suunnitellut aiemmin elämääni vuosia eteenpäin. Keväällä hain pariin teatterialan koulutukseen, ja vaikka odotin kärsivällisesti elokuun alkuun asti varasijalla, ei korkeakoulupaikkaa tällä kertaa auennut. Pettymyksen käsitteleminen voi vaatia vielä aikaa. Te kaikki muutkin, jotka ette vielä saaneet unelmaopiskelupaikkaanne tai ette tiedä, mikä se on: olkaa itsellenne lempeitä ja armollisia. Uskaltakaa myös pyytää ja vastaanottaa apua ja tukea. Kaikki tunteet saavat tulla, eikä heti tarvitse olla ratkaisuja seuraavaan vaiheeseen.
Varmaa on, että tuleva vuosi valmistaa minua ensi vuoden hakuihin, jotta olisin entistä taitavampi, osaavampi ja kypsempi. Taidealalla kun ei kysytä ylioppilastodistusta, vaan taiteellista visiota. Tällöin identiteetin ja minäkuvan vahvistaminen sekä osaamisen laajentaminen voivat olla juuri ne askeleet, joita vaaditaan ovien aukeamiseen. Toinen varma asia tulevassa vuodessa on se, että saan tehdä ensimmäisen suuren ohjaustyöni HybridiSpeksin ohjaajana Turussa. Tässäkin on upea tilaisuus lisätä taitoja osaamisen palettiini.
Vaikka lukiosta uunituoreena tupsahtaneen Aadan oli vaikea sitä uskoa, ei olekaan niin kiire. Voi pysähtyä ja suunnata kompassin uudestaan. Saa ja pitää vaihtaa suuntaa, jos sydän niin sanoo. Mahdollisuuksia kyllä aukeaa sitä mukaa, kun seuraa intohimoaan.
Jos unelmasi eivät pelota sinua, ne eivät ole tarpeeksi suuria, sanotaan. On kauhistuttavaa, että tulevaisuuteni on nyt enemmän auki kuin koskaan. Samalla kuitenkin tiedän, että polkuni unelmiani kohti on olemassa, kunhan minä sen sinnikkäästi rakennan.
Aada Sevón
Kirjoittaja on näyttelijä ja tuore ohjaaja, joka taiteilee niin Turussa kuin Sauvossakin.
