Tänä päivänä puheet ovat kuitenkin keskimäärin paljon parempia kuin esimerkiksi 1900-luvun loppupuolella. Kaukana takana ovat ajat, jolloin puheiden keskeistä sisältöä oli luetella kronologisesti kokouksia, päivämääriä ja tapahtumia. Samalla mainittiin nimeltä pari-, kolmekymmentä tärkeää henkilöä saatesanoin ”että ilman hänen päättäväisyyttään, tarmoaan, pyyteettömyyttään ja laajakatseisuuttaan” kyseinen hanke ei olisi mitenkään eikä milloinkaan voinut toteutua.
Entisaikoina puheita kiiteltiin vuolaasti, olivat ne miten puisevia ja typeriä tahansa. Tälle vuosikymmenelle tultaessa lopetettiin aiheeton, turhanpäiväinen kiittely, mutta sitten ei osattu enää kiittää aiheestakaan.
Lieneekö kokonaan uusi aika koittanut, sillä tänä ja viime vuonna olen kuullut työn merkeissä – ja miksei vapaa-ajallakin – monia mainioita puheita. Olen havahtunut myös siihen, että paikallistasollakin puheita paitsi kuunnellaan ja kiitellään myös jossain määrin siteerataan ja analysoidaan.
Eräs uusi ilmiö on mielestäni myös se, että puheissa uskalletaan välttää kaikkein ilmeisimpien seikkojen toistelua ja käydä välillä hieman sivuraiteellakin, jos tarjolla on kiinnostava historiaseikka tai herkullinen kuriositeetti. Myös tyyliseikkoihin kiinnitetään huomiota. Kieli ja kielikuvat ovat monesti eläviä, ja huumorillakin uskalletaan höystää.
Ehkä suurin muutos on kuitenkin se, että uskalletaan nostaa esille myös vaikeampia, toisinaan jopa hiukan filosofisia seikkoja ja asiakokonaisuuksia. Ei suotta pelätä sitä, etteivät kuulijat ymmärrä. Yllättävän moni ymmärtää – ja ellei, niin saa ehkä kimmokkeen kerätä asiasta lisätietoa.
Paimion Jokipuistossa lauantaina järjestetyissä Muinaistulien ilta -tapahtumassa kuultiin mainiot, nykyaikaiset puheet. Ne olivat hyvin valmisteltuja ja asiapitoisia, mutta kuulostivat silti melko spontaaneilta ja jutustelevilta.
Äänessä olivat Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja ja Muinaistulien illat -tapahtuman järjestäneen aikuisten olohuoneen hallituksen jäsen Hannu Salminen.
