KAARINA
Piikkiön Yltöisissä kohoteltiin torstaina mansikkaisia ja vadelmaisia juhlamaljoja yli sadan hengen joukolla. Aiheen mukavalle myöhäiskesän juhlinnalle antoi Luke Piikkiön puutarhatutkimuksen 95-vuotinen taival. Samalla vietettiin puutarhatutkimuksen uusittujen toimitilojen tupaantuliaisia.
Mansikka oli huulilla myös keskusteluissa, sillä juhlinnan yhteydessä julkistettiin kaksi uutta Lukessa jalostettua mansikkalajiketta: Maiju ja Marketta.
– Ne ovat kauniita ja kiinteitä, miellyttävän makuisia, aromikkaita ja talvenkestäviä, summasi Luken tutkimusprofessori Saila Karhu.
Toisen lajikkeen aromi on jopa niin yllättävä, se tuo mieleen metsämansikan. Toinen lajikkeista sopii erityisesti varhaistuotantoon, joten sitä saataneen myös juhannusherkuksi.
Lajikkeiden kauniin punaiset marjat ovat keskikokoisia ja kestävät hyvin kuljetusta sekä käsittelyä.
”Edelläkävijyyttä, suunnan näyttämistä”
Isossa valkoisessa teltassa järjestetyn puutarhajuhlan kutsuvierasjoukko koostui Luke Piikkiön sidosryhmäväestä, jota saapui teltalle lähes sadan hengen suuruinen joukko. Omaa väkeä oli paikalla parikymmentä henkeä.
Vieraat eivät pelkästään kahvitelleet ja maistelleet mansikoita: ohjelmaan sisältyi myös Luke Piikkiön uudistettujen tilojen ja samalla puutarhatutkimusyksikön toiminnan laaja esittely.
Lisäksi kuultiin puheenvuoroja. Äänessä olivat Saila Karhun ohella Luken pääjohtaja Johanna Buchert , maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio , Senaatti-kiinteistöjen toimialajohtaja Mikko Järvinen , Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori ja Luken yksikönjohtaja Anu Kaukovirta.
– Todella tärkeää ja hienoa, että tätä työtä tehdään – ja nimenomaan kotimaisen marja-, hedelmä ja vihannestuotannon eteen, sanoi ministeriön tervehdyksen juhlaan tuonut Husu-Kallio.
– Olemme työstänne ylpeitä. Se on edelläkävijyyttä ja suunnan näyttämistä. Hieno kokonaispaketti kaiken kaikkiaan.
Luken pääjohtaja Johanna Buchert näkee, että Luke Piikkiön puutarhatutkimus on ”vireä 95-vuotias tutkimusalusta”.
– Tämä on ajan tasalla oleva moderni tutkimusympäristö, ja meillä on huippuhenkilöitä täällä. Lisäksi aika vimpan päälle hyvät tilat
Kasvihuoneet seuraavaksi kuntoon?
Yksikönjohtaja Anu Kaukovirta hyödynsi tilaisuutta toteamalla, että ”nyt on saatu apu- ja tukitilat kuntoon, mutta vielä on paljon tehtävää”. Hän viittasi muun muassa kasvihuoneiden kunnostustarpeisiin.
Lukella on Yltöisissä kolme kasvihuonetta, joista kaksi on rakennettu vuonna 1968.
– Nyt on saatu vasta yksi steppi jonkinlaiseen päätökseen, Kaukovirta jatkoi.
Estradilla esittäytyivät Lukesta lyhyin puheenvuoroin myös yksikönjohtaja Sanna Sorvari Sundet sekä Piikkiön puutarhatutkimuksen ryhmäpäälliköt Sanna Finni ja Sanna Vähämiko .
Varsinaisen juhlaosuuden jälkeen kutsuvieraat tutustuivat Luke Piikkiön uusittuihin tiloihin ja kenttäpisteisiin. Monenlaisia kysymyksiä ja vastauksia kuultiin.
Aiheina esillä olivat muun muassa mansikan jalostus ja lajikkeet, kasvihuoneen sähkökulut sekä kasvihuonekurkun kerrosviljely. Lisäksi tutustuttiin erilaisiin innovatiivisiin kasvualustoihin ja pohdiskeltiin fosfori- ja viherlannoitusta. Maaperän mikrobitkin askarruttivat, kuten myös ”kasvien stressitila”.
Onnistunut tapahtuma, toimivat tilat
Tutkimusprofessori Saila Karhu totesi tilaisuuden päätyttyä, että sadan vuoden merkkipaalua lähentelevän Luke Piikkiön puutarhatutkimuksen juhlapäivä onnistui kaikilta osin hyvin.
– Olemme erittäin tyytyväisiä. Väkeä tuli paljon, ja ihmiset olivat kiinnostuneita ja innostuneita. Se on hienoa, sillä nykyisessä energiakriisissä kasvihuonetutkimukset ovat erittäin ajankohtaisia ja tärkeitä.
Juhlatilaisuuden puheenvuorossaan Karhu korosti paitsi kyvykkään ja jaksavan henkilöstön myös toimivan tutkimusympäristön ja modernien tilojen sekä laitteistojen tärkeyttä tutkimusten tulosten saavuttamisessa.
Yltöisissä ollaankin Karhun mukaan kovasti tyytyväisiä Piikkiön Luke-yksikön uusiin tiloihin.
Saneerausurakka on kattanut muun muassa entisen vihannestalon eli nykyisen ”ykkösrakennuksen” peruskorjauksen ja laajennuksen. Esimerkiksi tutkimus- ja laatulaboratoriotilat, vihannesten käsittelytila sekä lukuisat kylmävarastot on uusittu
Laajennusosassa sijaitsevat myös henkilökunnan toimisto- ja sosiaalitilat.
Myös kasvihuoneiden huoltorakennus peruskorjattiin viime vuonna täysin. Samalla sen katolle asennettiin aurinkopaneeleja.
Menneisyydestä nykypäivään
Varhaisimpia puutarha-alan kasvitutkimuksia tehtiin Suomessa jo 1600-luvulla Turun Akatemian piirissä.
Päämäärätietoisempaa tutkimus alkoi olla 1800-luvulla. Tuolloin veturina oli Turussa toimiva Suomen Talousseura.
1900-luvun alussa puutarhatutkimuksesta vastasi jonkin aikaa Hinnonmäen koeasema Lepaan yhteydessä.
Vuonna 1925 maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunta antoi Olavi Meurmanille ja pomologi Olavi Collanille tehtäväksi etsiä puutarhakoeasemaksi sopivaa tilaa. Kaksikko suuntasi Turun seudulle.
Piikkiön Yltöisiin, valtion vanhan sotilasvirkatalon maille perustettiin vuonna 1927 Lounais-Suomen kasvinviljelys- ja puutarhakoeasema. Sen ensimmäinen johtaja oli Ilmajolla vuonna 1893 syntynyt ja Piikkiössä vuonna 1969 kuollut Olavi Meurman – suomalaisen kasvinjalostuksen kehittäjä ja professori.
Ensimmäisiä koekasveja olivat peruna, kaura, ohra, kukka- ja keräkaali, tomaatti ja avomaankurkku. Pian Meurman suuntasi tarmonsa pitkäaikaisten hedelmä- ja marjakokeiden sekä ”keittiökasviviljelyskokeiden” järjestämiseen.
Piikkiön koeaseman lähes satavuotisena jatkumona alueella on tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipaikka. Sitä edelsi MTT Piikkiö.
Tämän päivän Luonnonvarakeskus (Luke) on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi.
Tiesittekö?
1940-luvulla professori Meurman sai Piikkiön koeaseman taloudellisesti omavaraiseksi. Hän kävi muun muassa myymässä laitoksen omenoita Turun torilla. Siihen aikaan työmiehen päiväpalkalla sai puolitoista kiloa omenoita.
Piikkiön Yltöisissä tutkittiin 1950-luvulla myös viinin viljelyä.
Laitoksen maatilan nautakarja myytiin vuonna 1961.
Jo 1970-luvulla Yltöisissä testattiin kasvutunnelien käyttöä avomaatuotantoon. Tuolloin tutkittiin myös maaperän katteita vihannesviljelyssä; sekin yhä kovin ajankohtainen aihe.
