Ekaluokkalainen Veera Auer seisoo tulevan koulunsa pihalla ja odottaa malttamattomana päästäkseen sisään koulurakennukseen. Tutustumiskäynnillä on jo käyty ja reitti kouluun kerrattu. Veera aloittaa koulun Kriivarin alakoulussa 1A-luokalla. Ryhmään ei päätynyt montaa ennestään tuttua kaveria, mikä pistää hieman mietityttämään.
– Toivottavasti saan uusia ystäviä. Onneksi näen vanhoja eskarikavereita välitunneilla ja isosiskokin aloittaa samassa koulussa kolmannen luokan, tuleva koululainen pohtii.
Vaikka koulutaival jännittää ja saa perhoset pyörimään vatsassa, ovat ajatukset positiivisia. Veera oppi jo 6-vuotiaana lukemaan ja numeroiden laskeminenkin taittuu jouhevasti. Hän olikin tokaissut jo esikoulussa, että voisi siirtyä suoraan kouluun ja nyt se päivä on vihdoin koittanut.
Uuden oppiminen tuntuu Veerasta mukavalta.
– Varmasti ainakin askartelemme ja maalaamme. Uskon, että opiskelemme kelloa ja erilaisia laskuja.
Hankintojakin on käyty jo koulua varten tekemässä yhdessä äidin ja siskon kanssa. Reppu hankittiin paljon aikaisemmin, jo silloin kun isosisko aloitti oman koulunsa. Sinne on nyt pakattu paljon hyödyllisiä tarvikkeita kuten penaali, lyijykyniä, mansikalta tuoksuva kumi, teroitin ja kotiavaimet. Panda pehmolelu pääsee myös maskotiksi mukaan.
– Ostin koko kauppakeskuksen tyhjäksi koulutarvikkeita!
Koulun alkua kovasti odottava Veera on ahkera lukemaan kirjoja. Se on mukava harrastus ja niitä pääsee lukemaan koulussakin, mikä tuntuu mukavalta ajatukselta. Erityisesti Veera ihastui koulussa pyörivään koulukoiraan, Iloon. Hän rakasti jo tutustumispäivänä antaa sille rapsutuksia.
– Haluan aloittaa jo koulun, en malta odottaa.
Tutut kuviot, niin ei jännitä turhaan
Veera on Anne-Mari Auerin keskimmäinen lapsi. Tulevan koululaisen taival ei jännitä, sillä isosisko käy samaa koulua ja samat asiat käytiin läpi juuri muutama vuosi sitten. Tosin silloin elettiin ankaria koronavuosia.
Äiti kuvailee Veeraa sosiaaliseksi, ulospäinsuuntautuneeksi, reippaaksi ja touhukkaaksi lapseksi. Tulevalla koululaisella on paljon valmiuksia koulutaipaleen aloitukseen, joten äitiä ei isommin jännitä, miten se sujuu.
Ainoa asia, mikä äitiä on hätkähdyttänyt, on ajan kulun tajuaminen. Ennen Anne-Mari kuskasi kolmea lasta päivähoitoon ja nyt kaksi lähtee aamuisin itsenäisesti kouluun.
– Tuntuu hurjalta, että aika on juossut niin nopeasti. Välillä havahdun, että miten Veera on kasvanut niin nopeasti isoksi koululaiseksi.
