Valokuvat avaimena menneeseen

Kävin viikonloppuna ajatuksia herättävän keskustelun valokuvista ja valokuvauksesta. Ottaessani kuvia kauniista merimaisemasta, ystävistäni ja perheestäni, kääntyi keskustelumme aikaan, jolloin valokuvat otettiin filmikameralla. Saimme hyvät naurut, kun yksi seurueemme jäsen muisteli vanhemmiltaan saamiaan nuhteita filmirullan kuluttua radio-ohjattavan auton – ei niin onnistuneeseen kuvaukseen. Harmi vain, että kuvissa ei kyseisestä autosta näkynyt vilaustakaan. Odotusarvot olivat korkealla, kun filmi valokuvausliikkeeseen vietiin ja myöhemmin, asiaan kuuluvaa korvausta vastaan, noudettiin. Pettymys suuri, kun jokaisessa kuvassa näkyi vain ramppi, josta auto hetkeä myöhemmin oli hypännyt.

Valokuvaus ja vanhojen kuvien katselu herättää tunteita, tuo mieleen muistoja ja saattaa avata pääsyn jo kauan sitten unohtuneeseen maailmaan. Valokuvat ovat oikealla tavalla dokumentoituina mahtava lähde tuleville sukupolville ymmärtää maailman menoa menneinä aikoina. Valokuva voi pitkänkin ajan kuluttua tapahtumasta kertoa jonkin tärkeän tapahtuman ajankohdan, keitä oli läsnä ja minkä värinen jokin rakennus oli kymmeniä vuosia sitten. Lasten kasvua voi valokuvista seurata haikealla ja ylpeällä mielellä. Myös ympäristön tilan kehittyminen on tulkittavissa kuvista niin hyvässä kuin huonossakin valossa.

Tapahtumaa miettiessäni muistan samankaltaisia kokemuksia omasta nuoruudestani. Valokuvien ottaminen oli paitsi melko vaivalloista, myös melko kallista. Rullan osto, rullan lataaminen kameraan, rullan vienti kehitykseen, kuvien nouto ja samalla maksu, jonka jälkeen vielä liimaus albumin sivuille. Filmirullakameroita seurasi digikamerat homman samalla huomattavasti helpottuessa. Kännykkäkameroiden markkinoille tulo sekä kuvalaadun parantuminen ovat avanneet täysin uuden oven kuvien otolle.

Samanaikaisesti havaittavissa on kuitenkin myös erilaista, ei niin mairittelevaa toimintaa. Sosiaalinen media, vääränlaisten kuvien julkaisu, sekä nettikiusaaminen kuvien ja tallenteiden avulla. Saapa kuvauksen avulla huomattava määrä kansalaisista nykyisin elantonsakin, yksinomaan kauniiden ja muokattujen kuvien julkaisutoiminnalla. Asialla on myös valoisampi puolensa: on hienoa seurata sosiaalisessa mediassa jaettuja kuvia, varsinkin kuvapareja, joiden välillä aikaa on saattanut kulua kymmeniä vuosia. Kuinka esimerkiksi kuvassa oleva rakennus on vanhentunut, puut ja kasvit pihalla kasvaneet ja sukupolvet vaihtuneet. Myös talo on voinut kuvassa vaihtua, mutta maisema on säilynyt samanlaisena.

Erilainen dokumentointi voi olla hyvinkin antoisaa ja tärkeää erilaisissa tilanteissa. Nautitaan teknologian tuomasta helppoudesta ja vapaudesta ja muistetaan samalla kanssaihmisten kunnioitus toiminnassamme. Myös oikeaoppinen tallennus arvokkaille muistoillemme on vuosikymmenten kuluttua arvossa arvaamattomassa. Muistetaan taltioida muutakin kuin naamakuvia sosiaaliseen mediaan myös ympäristöstämme.

Tiia Isotalo

Kirjoittaja on Piikkiö-Seuran hallituksen jäsen.