75 vuotta elokuvateatterityötä Paimiossa – Mäkilät esittävät elokuvamaailman helmiä jo neljännessä polvessa

0
Jesse, Jari ja Jukka Mäkilä ovat edelleen tuttu näky Bio Starassa Paimiossa. Jukan isä Väinö eläköityi elokuvateatteri Kinosta vuonna 1988 80-vuotiaana, joten Jesse jatkaa suvun 75-vuotista työnsarkaa elokuvamaailmassa jo neljännessä polvessa.

PAIMIO

Mäkilän suvun elokuvatyö Paimiossa ei alkanut 75 vuotta sitten millään kevyellä 1,5-tuntisella koko perheen komedialla, kuten ehkä sota-ajasta toipuvassa Suomessa olisi voinut kuvitella. Nykyisin Sähkömuseona tunnetun kivimakasiinin yläkertaan rakennettu elokuvateatteri esitti tuolloin, Jukka Mäkilän muistelemana, Errol Flynnin tähdittämän ja alle 16-vuotiailta kielletyn sotaelokuvan Kosto Burmassa, joka piti paikalle saapuneen täyden salin taatusti jännityksessä koko runsaan kaksituntisen ajan.

Elokuvateatteri oli kivimakasiinissa toiminut jo vuodesta 1927, mutta vuonna 1948 se siirtyi Paimion Urheilijat ry:n vetämäksi. Samalla hetkellä myös Väinö Mäkilä pestattiin Kinon vahtimestariksi, ja hänen mukanaan myös tuolloin 12-vuotias Jukka-poika oli usein iltaisin tuttu näky penkkiriveillä ja aulatilassa. Jukan tehtävänä oli toimia paikannäyttäjänä ja mainosten vaihtajana.

Siitä hetkestä alkoi Mäkilän suvun elokuvatyö Paimiossa, joka jatkuu edelleen. Nyt jo neljännessä polvessa.

– Se tuottaa kyllä valtavasti iloa, että viimeisimpänä myös Jesse on tullut mukaan elokuvateatteritoimintaan, iloitsee Jessen isoäiti ja Jukan vaimo Ritva Mäkilä.

– Siihen aikaan elokuvateatteriin pääseminen oli jotain todella erikoista, eikä sellaista arjen viihdykettä kuin tänä päivänä. Olihan se valtavan jännää aikaa nuorelle päästä näkemään sen ajan elokuvatähtiä valkokankaalta, nyt jo kunnioitettavaan 87 vuoden ikään ehtinyt Jukka Mäkilä jatkaa.

Muutto uuteen Kinoon

Vuonna 1955 elokuvateatteri muutti Paimiossa uuteen Paimion Urheilijoiden ja Paimion maataloustuottajien puoliksi rakentamaan Kinoon, joka näyttikin elokuvia sen jälkeen yhtäjaksoisesti noin 60 vuoden ajan. Nykyisin rakennus toimii Paimion Teatterin tukikohtana, mutta runsaat 60 vuotta sitten se oli Jukka Mäkilän elokuvateatterityön opinahjona.

Vuonna 1960 Väinö Mäkilä yleni vastuunalaiseksi teatterinhoitajaksi, ja samaan aikaan Jukka suoritti jo Helsingissä elokuvakoneenhoitajan lupakirjaa. Sen jälkeen Jukka työskenteli Paimion ohella myös Turussa useissa elokuvateattereissa, kuten Ritzissä, Casinossa, Kino-Palatsissa ja myöhemmin vielä Finnkinon teattereissa Diana ja Julia.

– 1950- ja 1960-luku olivat varmaankin sitä elokuvan kulta-aikaa, kun televisioita ei juuri vielä kodeissa ollut. Jos halusi nähdä jonkun tuoreen elokuvan, sitä piti mennä katsomaan teatteriin, Jukka Mäkilä kertaa.

Turhapurot kassamagneetteina

Kun 1970-luku vaihtui 1980-luvuksi, alkoi Väinö ja Jukka Mäkilän lisäksi Paimion Kinossa näkyä yhä useammin ja useammin myös pieni tummatukkainen poika: Jukan poika Jari Mäkilä. Kun Väinö Mäkilä jäi eläkkeelle Kinosta vuonna 1988, pestattiin täysi-ikäiseksi juuri ehtinyt Jari Väinön työn jatkajaksi ja teatterinhoitajaksi.

– 1980-luku oli teattereille haastavaa aikaa, kun VHS-videot yleistyivät ja myös elokuvien vuokraaminen kasvatti suosiotaan. Oli sielläkin silti valtavia hittejä, kun oikeastaan kaikki Bond-elokuvat ja Uuno Turhapurot, jotka vetivät kerta toisensa jälkeen salin täyteen, Jari Mäkilä muistelee.

Hänellä on myös eräs isoisä Väinöön ja Turhapuro-elokuviin liittyvä muisto 1980-luvun alkuvuosilta.

– Sali oli tuttuun tapaan aivan muutamaa hajapaikkaa lukuun ottamatta täysi, kun Turhapuroa näytettiin. Sitten sisään tuli vielä yksi pariskunta, joka tiedusteli Väinöltä, olisiko salissa mitenkään enää kahta paikkaa vapaana. Väinö astui saliin katsomaan tilannetta ja kun hän äkkäsi minut istumassa tyhjän penkin vieressä takarivissä, nosti hän minut paikalta pois ja teki tilaa pariskunnalle. Se saattoi ulkopuolisen silmiin näyttää ehkä vähän hurjalta, Jari Mäkilä naurahtaa.

Yrittäjätaipaleelle Salon kautta

Jos 1970- ja 1980-luku niittivät teattereita eri puolilta Suomea viikatteen lailla, toi 1990-luku katsojat takaisin. Muun muassa Timo Koivusalon ja Aleksi Mäkelän ohjaamat kotimaiset hittielokuvat lisäsivät kassavirtaa, mutta mahtui vuosikymmeneen myös useampi kansainvälinen menestys, kuten Titanic.

– Titanic on edelleen ensi-iltakierroksellaan kautta aikojen katsotuin elokuva Suomessa, ja sitä se on myös Paimiossa. Paljon kertoo sekin, että vuonna 2012 näytetty 3D-versio keräsi sekin ihan valtavan suosion, Jari Mäkilä sanoo.

Vaikka Mäkilät olivat 2000-luvun alkuvuosiin mennessä toimineet elokuva-alalla jo yli 50 vuotta ja kolmessa polvessa, oli yrittäjäpolulle astuminen ajankohtaista vasta vuonna 2005. Tuolloin Jari Mäkilä osti salolaisen elokuvateatteri Bio-Salon, jonka yrittäjä hän on edelleenkin.

2014 oli aika jatkaa yrittäjätaivalta myös Paimiossa, jolloin Mäkilä siirtyi Kinon teatterinhoitajan paikalta pienen tauon jälkeen remontoimaan Poimarin rakennukseen uutta elokuvateatteria, Bio Staraa.

– Ei ollut aivan helppoa löytää sopivaa liiketilaa, jossa huonekorkeutta olisi lähemmäs neljä metriä. Onneksi tämä vapautui silloin, ja pääsimme jatkamaan suvun elokuvateatterityötä Paimiossa, Jari Mäkilä sanoo istahtaessaan syksyllä 2023 Bio Staran ison salin alimmille penkkiriveille.

Salissa on kaikkiaan 112 istumapaikkaa, ja pienemmästäkin salista niitä löytyy 36.

– Joku saattoi silloin alkuun ihmetellä, kun avasimme myös toisen salin käyttöön, että miksi ihmeessä. Mutta itse asiassa se on ollut aika toimiva kokonaisuus, kun elokuvia pystyy nyt esittämään kahta samaan aikaan ja näin monipuolistamaan tarjontaa sekä esittämään suosituimpia leffoja pidempään. Pieni sali on myös mahdollistanut kaupungin kulttuuripalvelujen kanssa toteutettavan Laatuelokuva- ja oopperasarjan.

Kilpailu kääntynyt Raision suuntaan

Loka-marraskuun taitteessa Mäkilöiden elokuvatyö täyttää Paimiossa siis jo 75 vuotta. Mitään isoja pirskeitä tai erikoisohjelmaa ei ole tuolloin näköpiirissä – ainakaan vielä – mutta toive paikallisen palvelun hyödyntämisestä jatkossakin on edelleen yhtä vilpitön kuin vuosikymmeniä sitten.

– Jos ennen muinoin kilpailtiin turkulaisten teattereiden kanssa, niin nyt kisa on enemmänkin Raision suuntaan. Myllyn uusi Finnkino on selvästi kasvattanut suosiotaan varsinkin nuorten kävijöiden keskuudessa. Täytyy uskoa ja toivoa, että meidät muistetaan jatkossakin, kun sopivaa tekemistä pohditaan arkipäiviin ja viikonloppuihin, Jari Mäkilä miettii.

Toiveet elokuvasyksyn suhteen ovat ainakin korkealla.

–  Oppenheimer ja Barbie vetivät jo elokuussa todella hyvin, ja nyt on sitten vuorossa hyviä kotimaisia elokuvia, kuten Kuolleet lehdet, Spede-elokuva ja Lapua. Kyllä tämä ihan hyvältä sen suhteen taas näyttää, jos korona-aikana oli myös vaikeampia vaiheita, Jari Mäkilä iloitsee.

Paras elokuva täyttää katsomon

Entä mitkä ovat kokeneiden elokuvamiesten omat suosikit vuosien varrelta?

– Lapsena nähnyt ensimmäiset elokuvat, kuten Autot 2 ja Ice Age ovat jääneet mieleen. Nyt elokuvia tulee harvemmin mietittyä sillä tavalla, kun tämä on kuitenkin työtä, jo 5-vuotiaana ensimmäisiä kertoja ”ovimiehenä” Kinossa asiakkaita vastaanottanut Jesse Mäkilä tuumii.

–  Titanic ja Vain muutaman dollarin tähden, ne nyt ainakin tulevat mieleen, sanoo Jukka Mäkilä.

Titanic. Se on yksinkertaisesti vain niin hieno elokuva. Toinen voisi sitten olla Cinema Paradiso, Jari Mäkilä lisää ja miettii hetken.

Pian hymynkare leviää suunpieliin.

– Kriitikko voi tykätä tai teilata minkä tahansa elokuvan, mutta elokuvateatterin henkilökunnan silmissä paras elokuva on aina se, joka vetää penkkirivit täyteen. Näin se vain on!