Kolumni: Penkkiurheilu ei ole vain passiivista löhöilyä kotisohvalla

0

Olen kotoa saanut verenperintönä urheilun seuraamisen, ja se antaa minulle paljon mielihyvää sekä on yksi rentoutumiskeinoistani. Mielestäni penkkiurheilu ei ole hassumpi harrastus. Se tuo muun muassa jännitystä, iloa ja yhteisöllisyyttä, mutta myös pettymyksiä ihmisten elämään.

Penkkiurheilu voi saada innostumaan uudesta lajista ja jopa lähtemään itse kokeilemaan sitä. Kesä tarjosikin paljon katsottavaa televisiosta, mutta penkkiurheilu ei tietystikään rajoitu pelkästään kotisohville, vaan ulottuu myös kenttien laidoille.

Penkkiurheilu yhdistää ihmisiä. Pelimatkat ja faniporukat kokoavat yhteen ihmisiä ja luovat yhteisöllisyyden tunnetta. Monelle yksinäiselle penkkiurheilu saattaa olla erittäin tärkeää sosiaalisten kanssakäymisten kannalta. Samasta lajista kiinnostuneet löytävät toisensa ja voivat jakaa yhdessä kokemuksiaan.

Kun suomalaisurheilija menestyy, siitä saa hyvän puheenaiheen tuntemattomammankin henkilön kanssa. Ystävien ja tuttujen kanssa järjestetään kisakatsomoita, joissa nautitaan urheilun huumasta ja kisaherkuista sekä unohdetaan muut arkiset asiat. Sykähdyttävät urheiluhetket yhdistävät koko kansaa.

Urheilua seuratessa käy usein läpi tunteiden vuoristorataa. Urheilu tempaa katsojan mukaansa niin, että unohtaa ympäristön täysin, ja reaktiot ovat sen mukaisia. Kisakatsomoissa tunnekuohuja ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Penkkiurheillessa onkin usein lupa näyttää tunteita enemmän kuin normaalissa arjessa.

Urheilun seuraamisesta tekee erityisen jännittävää ja koukuttavaa se, että ikinä ei voi tietää lopputulosta. Mitä yllätyksellisempi tulos, sitä mielenkiintoisempi katsomiskokemus. Penkkiurheillessa voi käydä läpi monia erilaisia tunteita, mutta loppupeleissä kyse on vain urheilusta.

Katsojina meidän ei tarvitse sitoutua tappioihin, mutta voimme ehdottomasti olla sijaismenestyjiä.

Siru Varjus

Liikuntaneuvoja, opiskelija ja

innokas penkkiurheilija

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän