Vai pitäisikö jopa sanoa, että lujan perustan.
Jan Sundmanin kirjoittamaa artikkelia lukiessaan moni varmastikin muistelee omia ensimmäisiä elokuvaelämyksiään. Minun arvoasteikollani paras teatterisalissa näkemäni elokuva oli vuoden 1968 paikkeilla Ben-Hur . Sen toiminta- ja joukkokohtaukset lähikuvineen ja vauhdikkaine leikkauksineen vyöryivät silmille ja tajuntaan vielä nukkumaan mennessäkin.
Kodin mustavalkoinen Helkama-televisio ei kyennyt läheskään vastaavaan. Meni melkein maku koko televisiosta, vaikka se oli hiljattain hankittu.
Teini-ikäisenä asuin yhä samassa Paimion kokoisessa pikkukaupungissa. Silloin elokuvateatteri oli meille koulunuorille suorastaan välttämättömyys. Tai monikossa teatterit. Ajokorttiässä elokuvia käytiin katsomassa myös naapurikunnissa ja -kaupungeissa.
Valkokangas avasi suurenmoisen ikkunan sellaisiin maailmoihin, joista meillä ei ollut entuudestaan juuri minkäänlaista käsitystä. Elokuva sivisti, laajensi maailmankatsomusta, hauskutti ja välitti vahvoja tunteita. Ja niin se tekee edelleen.
Iltanäytöksissä nähtiin Chinatownit, Kummisedät, Tappajahait ja varmaankin kaikki Steve McQueen-leffat
Elokuvakerhon lauantaimatinean hienoja ohjaajanimiä olivat muun muassa Vittorio de Sica, François Truffaut, Jean-Pierre Melville, Ingmar Bergman, Peter Bogdanovich ja Billy Wilder.
Mitään sellaista ei voinut nähdä kotona televisiosta. TV-kakkonen oli usein pelkkää lumisadetta. Ja ykköseltä tuli lauantain prime time -aikaan yleensä joku kotimainen koskenlasku-elokuva.
Television elokuvatarjonta ei ole vieläkään hääppöinen. Kanavia on pilvin pimein, mutta samat b-filmit pyörivät illasta ja vuodesta toiseen.
Eli kyllä paimiolaisten on kelvannut, kun ovat saaneet niin monet vuosikymmenet istahtaa elokuvateatterin pehmoiseen penkkiin, aistia salin tunnelman ja kokea hiljaista yhteisöllisyyttä. Ja ehkä vähän jännittääkin, että mitä alkava elokuva tuo tullessaan.
Kun tapaa tuttuja yli 40 vuoden takaa, niin moni muistaa vielä silloisten elokuvateatterien mainoksetkin. Jotkut jopa sanasta sanaan.
Niin suuri on valkokankaan voima.
