Liikkeen isä Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893) oli pappisuransa alkuaikoina Paimiossa välisaarnaajana ja kirkkoherran sijaisena vuodet 1838-1840. Silloin hän tosin lukeutui vielä herännäisiin, mutta oli jo vaikuttava julistaja, jota eräänä helluntaina kokoontui Paimion kirkkoon kuulemaan 13 eri pitäjän väkeä.
Noiden seurakuntien kirkkoherrat eivät tästä ilahtuneet, ja maalliset viranomaiset taas pelkäsivät kansanjoukkojen liikehdintää. Niinpä Hedberg eristettiin hetkeksi Ouluun vankilapapiksi. Raippaluodossa hän oivalsi, että ihminen saa Raamatun lupausten perusteella heti uskoa, että Jeesus on jo sovittanut kaikki synnit ja että tämän saa omistaa itselleen ilman etukäteisvalmisteluja tai elämänsä parantelua. Elämänmuutos tulee myöhemmin, uskon hedelmänä.
Tästä syntyi riita ikävöivää uskoa korostaneiden heränneiden kanssa. Lounais-Suomen heränneet liittyivät Hedbergin eli evankelisten riveihin. Hedberg itse päätyi Pöytyän ja Kaarinan jälkeen Kemiön kirkkoherraksi, missä hän pitkään ahkerasti toimi korostaen kasteen ja ehtoollisen arvoa.
Hedberg ei ollut seudun ainoa evankelinen pappi, vaan heitä on ollut useita. Joitain mainitakseni: Sauvon kappalainen 1869-1879 ja sitten kirkkoherra 1885-1888 Hegesippus Hippolytus Hjerpe oli seudun suosituimpia saarnaajia tullen Sauvoon 125 hengen pyynnöstä. Piikkiön kirkkoherra A. V. Jaakkola oli liikkeessä arvostettu runoilija. Liikkeen merkittävä johtaja K. V. Tamminen kuoli Sauvon Vahtisissa 6.10.1946 saarnamatkallaan.
Evankelisuuden muistoja löydät niin Paimion kirkon seinässä olevasta Hedbergin muistolaatasta kuin vaikka Kirkkohistorian kahinaa -blogistani, jossa olen kertonut niin Hjerpen, Tammisen kuin monen muunkin edesottamuksista.
Tai voit tehdä tutustumismatkan Turkuun, missä liikkeen Lutherin kirkko kokoaa sunnuntai toisensa perään lukuisan kirkkokansan.
Ossi Tammisto
