Asuin itse pitkään Helsingissä ennen muuttoa Piikkiöön juuri lapsiperhevaiheessa. Muuttopäätökseen vaikutti lapsiperhearjen hankaluus Helsingissä.
Jos pitäisi listata joitakin piirteitä, joita itse liittäisin lapsiperheystävällisyyteen, niin ensimmäisinä mieleen tulisivat ainakin arjen sujuvuus ja helppous, turvallisuus, väljyys, luonto ja kauniit, inhimillisen mittakaavan rakennukset. Sekä kytkentä omaan historiaan, jota opettaa lapsillekin.
Tarkemmin konsulttiraporttia katsoessa kävi ilmi, että lapsiperheystävällisyys luokiteltiin pelkästään tiettyjen palvelujen sijainnin mukaan. Nämä palvelut olivat: päiväkodit, koulut, leikkipaikat, kirjastot ja kaupat. Mitä suurempi asukasmäärä (ei erityisesti lapsiperheiden määrä) sijaitsi laskennallisella kävelyetäisyydellä näistä palveluista, sitä parempi menestys tässä kisassa.
Eli mitä tiiviimmin ja korkeammin, ”kaupunkimaisemmin”, alue on rakennettu, sitä parempi menestys tässä lapsiperheystävällisyys-rankingissa.
Lienee selvää, että väljemmät, maaseutumaisemmat alueet ovat tällaisen laskentamenetelmän mukaan erittäin lapsiperhe-epäystävällisiä. Pisteitä ei esimerkiksi saanut lähiluonnosta, vain kunnan toteuttamasta leikkipuistosta, mikäli sen ympärillä oli paljon korkeita kerrostaloja.
Niinpä Paimio, Sauvo tai Kaarinakaan eivät pärjänneet.
Mikään paikka maailmassa ei ole täydellinen, mutta meillä on aitoja vetovoimatekijöitä, joita ei Helsingissä tai muualla rahallakaan saa.
Eri elämäntilanteissa ihmisillä on erilaisia kriteerejä asuinpaikalleen. Aina ei ole täydellistä valinnan mahdollisuutta. On tärkeää vaalia ja vahvistaa ihmiselle ystävällisiä paikkoja, sekä lapsiperheille että muille.
Marjo Uotila
Piikkiö-Seura ry:n hallituksen jäsen
