Isänpäivää vietetään marraskuun toisena sunnuntaina. Alun perin Yhdysvalloista yli sata vuotta sitten alkanut perinne vakiintui Suomessa huomattavasti myöhemmin ja viralliseksi liputuspäiväksi isänpäivä tuli vasta vuonna 2019.
Oma isäni syntyi 1920-luvulla hyvin erilaiseen yhteiskuntaan kuin mitä me nyt elämme. Käytännössä koko elämä oli evakkona aloitettava alusta useaan kertaan. Hänelle nuoruutta olivat Helsingin Olympiakisat ja Armi Kuusela. Päivittäinen matka opintojen pariin oli pitkä. Ensin viisi kilometriä kävellen radan varteen ja junalla Turkuun ja illansuussa takaisin. Koko työuransa hän teki TVH:n palveluksessa ollen mukana useissa tiesuunnitteluhankkeissa pitkin Varsinais-Suomea. Käytännössä hänen elämäntehtävänsä oli laittaa mutkat suoriksi ihan konkreettisesti.
Kaikki on muuttunut sadassa vuodessa tai ei ehkä kuitenkaan. Homo homini lupus on yhä totta, jos ajatellaan nykymaailmaa niin pienissä kuin suurissakin asioissa.
Ilahduttavaa kuitenkin on se, että Suomi on maailman lukutaitoisimpia maita. Meillä on kaikki mahdollisuudet taitojen ja tietojen kartuttamiseen monin eri tavoin. Suomalainen kirjastolaitos tavoittaa kaikki suomalaiset ja ensi keväänä valtakunnallinen e-kirjasto tuo entistä tasa-arvoisemmat mahdollisuudet käyttää kirjastojen digitaalisia sisältöjä missä vain oletkin sijainnistasi riippumatta.
Kirja voi siis olla monessa eri muodossa eikä ole oikeaa tai väärää tapaa lukea, pääasia että lukee.
Omasta lapsuudestani en muista yhteisiä lukuhetkiä isäni kanssa. Jotain hyvää siis nykyajassa. Kirjastossamme käy isiä lapsineen valitsemassa kirjoja ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kirjoja tutkitaan ja luetaan kotona yhdessä. Veljeni vävy luki lapsilleen iltasatuna Tekniikan Maailman rengastestejä ja Sinuhe egyptiläistä. Vävyllä oli pieni lukihäiriö ja ääneen lukeminen oli hyvää harjoitusta, lapsille oli tärkeää yhteinen aika ja yhdessä olo sekä rauhoittava hetki ennen unten maille siirtymistä. Ja eipä sitä tiedä millaisia asiantuntijoita heistä vielä tulee rengasmarkkinoilla.
Näin isänpäivän ja joulun lähestyessä voisimme miettiä aineettomia lahjoja. Mitäpä jos perheen kesken lukisimmekin yhdessä tai kävisimme lukemassa vaikkapa päivän lehdet ikääntyneelle tuttavalle tai isovanhemmalle.
Hyvää isänpäivää!
Päivi Inkinen
Sauvon kirjastonjohtaja
