Small talk, suuri vaikutus – Kohtaamisten voima suomalaisessa arjessa
Me suomalaiset emme turhia puhele. Usein puhekulttuurimme on pidättyväistä ja sisäänpäin kääntynyttä. Keskustelijoina haluamme mennä suoraan asiaan. Hiljaiset hetket ovat osa vuorovaikutustamme, ja siedämme ne hyvin. Joskus, etenkin tuntemattoman kanssa, hiljaisuus voi kuitenkin tuntua kiusalliselta. Koemme silti jopa mieluummin epämukavuutta kuin aloitamme puhetta ventovieraiden kanssa.
Muutama viikko sitten olimme äitini kanssa Helsingissä. Olimme menossa hotellin aamupalalle, kun tuntematon vanhempi rouva liittyi seuraamme hissimatkalle. Suomalaisille tämä on varmasti tuttu, kiusallinen tilanne. Nainen ei kuitenkaan jäänyt hiljaiseksi, ja äitini jutusteli luontevasti hänen kanssaan. Itse seurasin tilannetta vierestä ja olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut osallistua keskusteluun. Tiemme erkanivat, mutta sattumalta päädyimme samaan pöytään istumaan. Naisen puoliso liittyi myös seuraamme. Olin epämukavuusalueellani, aamupalalla tuntemattomien ihmisten kanssa.
Aluksi tilanne jopa ärsytti minua. Olisin halunnut rauhassa nauttia aamiaisesta äitini kanssa kahden. Huomasin kuitenkin pian, että pariskunnalla oli mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan vaiherikkaasta elämästään. Haukiputaalta kotoisin olevan taiteilijapariskunnan kertomukset tempaisivat minut mukaansa, ja huomasin nauttivani keskustelusta. Vaikka vuorovaikutustilanne oli aluksi hieman epämukava, siitä muodostui rikas kokemus ja sain siitä energiaa päivääni.
Kokemus herätti minut pohtimaan suomalaisuutta ja keskustelukulttuuriamme sekä omaa käytöstäni. Haluankin rohkaista itseäni ja muita astumaan ulos mukavuusalueelta ja pyrkiä rupattelemaan enemmän ihmisten kanssa. Small talk voi parhaimmillaan avata mielenkiintoisia kohtaamisia ja tuoda iloa arkeen.
Siru Varjus
Kirjoittaja on paimiolainen media-alan opiskelija.
