Käytävän lattiaan on teippailtu liikenneympyrä ja parkkipaikalla seisoo sinisiä mopoja rivissä. Pian tietä myöten huristaa mopoillaan Laila Kallajoki perässään Havu Torvinen . Matka jatkuu tankkausasemalle, jossa mopoille tehdään erinäisiä huoltotoimenpiteitä.
Sauvon Hakkiskodon päiväkodin eteiskäytävä ja muutama naulakko on kekseliäästi muutettu mopoiluradaksi teippailemalla lattiaan ajoradan merkkejä. Vastaavanlaisia kekseliäitä leikkiympäristöjä löytyy muultakin päiväkodista; tiloja on sisustettu muun muassa nallesairaalaksi, dinomaaksi, erilaisiksi kodeiksi, maatilaleikkipaikaksi, nuotiopiiriksi ja autoradoiksi.
Rakennetut leikkiympäristöt tukevat uutta varhaiskasvatussuunnitelmaa, jossa painotetaan leikin merkitystä lasten oppimisessa. Varhaiskasvatuksen kouluttaja ja varhaiskasvatuksen opettaja Hanne Nyman on tutkinut leikkiympäristön merkitystä lasten leikeissä. Hän kiertää Suomen päiväkodeissa opettamassa asiaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille ja hänen avustuksellaan myös Hakkiskodon leikkiympäristöt luotiin.
– Leikkiympäristöt innostavat lapsia leikkeihin ja sellainen haahuilu vähenee. Lapset sitoutuvat leikkeihin paremmin ja leikkiympäristöt myös ruokkivat lasten mielikuvitusta, Nyman kuvaa.
Junassa, sairaalassa ja keittiössä
Hakkiskodosta ainakin löytyy innostuneita lapsia. Yhdessä leikkiympäristössä lapset istuvat tuoleilla jonossa ja meneillään on selvästi matkanteko johonkin kohteeseen.
– Me mennään junalla Barcelonaan, lapset selventävät.
Viereisessä nallesairaalassa puolestaan kaksivuotias Jadessa Lång tutkii stetoskoopilla Eeva Tammelinin sylissä makaavaa nallea.
Myös seuraavan ryhmän leikkitiloista löytyy kaksivuotiaita.
– Me leivotaan pullaa, Elli Airio kertoo.
– Ja tästä tulee pannukakku, Otso Santala esittelee vuokaa, jota parhaillaan kuljettaa kohti leikkiuunia.
Lapset innoissaan
Päiväkodin varajohtaja Hanna Sirkkilä kertoo, että leikkiympäristöjen suunnittelu Hakkiskodossa aloitettiin keväällä. Hanne Nyman kävi päiväkodissa kouluttamassa henkilökuntaa ja rakentamista on tehty pikku hiljaa.
– Leikkiympäristöjä on alettu rakentaa nyt syyskuusta alkaen. Eri ryhmissä vähän eri aikatauluilla, mutta erittäin hyvin henkilökunta on innostunut näitä ideoimaan, Sirkkilä sanoo.
Hän kertoo, että lapset ovat ottaneet uudet leikkiympäristöt hyvin vastaan.
– Lapset ovat innoissaan ja näihin on usein ihan tunkua. Selvästi lapset myös viihtyvät leikeissä pidempään, Sirkkilä kertoo.
Leikki astuu ulos laatikosta
Leikkiympäristöt eivät varsinaisesti ole uusi asia päiväkotimaailmassa, mutta unohdettuja ne kylläkin ovat, toteaa varhaiskasvatuksen kouluttaja ja lastentarhanopettaja Hanne Nyman.
– Vanhemmat kollegat ovat kertoneet, että ennen päiväkodeissa oli rakennettuja leikkiympäristöjä, mutta tullessani itse alalle 2001 niitä ei enää ollut. Ehkä 2000-luvulla on tapahtunut jonkinasteista “laitostumista” ja päiväkodeista on tullut suurempia yksiköitä, hän miettii ja jatkaa:
– Päiväkoteja myös suunnitellaan enemmän aikuisten tarpeita ja ergonomiaa ajatellen: esimerkiksi pöydät ja tuolit ovat mitoitettuja aikuisten mittakaavan mukaan ja tilojen tulee olla mahdollisimman helposti siivottavissa. Joissain kunnissa on myös kielletty pehmeyttä tuovat elementit kuten matot ja verhot.
Nyman mukaan päiväkodeissa ei leikille myöskään aina ole riittävästi tilaa eikä itse leikkimiseen ole saatavilla laadukasta leikin rekvisiittaa.
– On myös tilanteita, että päiväkodeissa ei ole oikeastaan mitään millä leikkiä, Nyman sanoo.
Nymanin mukaan rakennettuja leikkiympäristöjä on kuitenkin Suomen päiväkodeissa koko ajan enemmän ja enemmän. Hän on itse käynyt kouluttamassa asiaa jo yli 200 suomalaisessa päiväkodissa.
Nyman on tutkinut rakennettujen leikkiympäristöjen vaikutusta opinnäytetyössään: Leikki astuu ulos laatikosta. Tutkimuksissa on osoitettu, että tyhjä leikkitila ei ruoki lasten luovuutta, eikä innosta leikkeihin.
– Nykyisin puhutaan paljon siitä, etteivät lapset enää oikein leiki. He saattavat vain haahuilla tietämättä mitä tehdä. Tai sitten puhutaan, että on haasteellisia lapsia. Entäs jos heillä on vaan tylsää? Nyman miettii.
Lasten mielikuvitusta ja leikki-intoa voi siis herätellä valmiiksi rakennetuilla leikkiympäristöillä. Mutta eikö parhaiten mielikuvitusta ruokita kuitenkin sillä, että lapset kehittävät itse omat leikkinsä?
– Tätä olen kuullut paljon. On hassu vastakkainasettelu siinä, että joko lasten pitäisi luoda kaikki itse tyhjästä tai sitten on valmiiksi luotuja valtavan hienoja digimaailmoja. En ymmärrä, miksi mielikuvituksen pitäisi kehittyä tyhjästä, eikö siihen voi antaa vähän sytykkeitä. Luova ympäristö ruokkii sitä mielikuvitustakin. En ole nähnyt kenenkään lapsen kärsivän siitä, että leikkiympäristö on rikas, Nyman toteaa.
Nyman mukaan rakennetut leikkiympäristöt ovat pitkäkestoisen leikin tiloja, joissa leikkimistä on helppo jatkaa leikkikerrasta toiseen.
– Ja kun tilat ovat valmiina, niin lasten ei joka kerta tarvitse valmistella leikkiä tyhjästä. Tässä säästyy aikaa itse leikille, Nyman toteaa.
