Paimio
Hannu Sonkki muistaa edelleen, kun Autokorjaamo Sonkin runkoa pystytettiin 1960-luvun alussa. Tuolloin 7-vuotias poika usutettiin vanhempien kavereiden toimesta tekemään rakentajille pieni kepponen.
– Muistan vielä sen, miten isommat pojat yllyttivät minua, että käypäs kastelemassa tuo rakennusporukan johtaja Liimatainen, koska se kuulemma tykkäsi siitä. No, eipä hän siitä tykännyt, tietenkään, Hannu Sonkki nauraa istuessaan autokorjaamonsa toimistossa runsaat 60 vuotta myöhemmin.
Siitä tuli tosiaan huhtikuun 23. päivä kuluneeksi tasan 60 vuotta, kun Autokorjaamo Sonkki aloitti toimintansa Paimion Teollisuustiellä. Tai itse asiassa korjaamon perustajat, Hannun isä Martti ja äiti Laila Sonkki olivat aloittaneet autokorjaamotoimintaa jo pari vuotta aiemmin nykyisen Osuuspankin toimitilan kupeessa sijainneen vanhan myllyn kellaritiloissa, Meijeritiellä.
– Siellä oli jo pienimuotoista korjaamotoimintaa, kunnes sitten tuli ajankohtaiseksi rakentaa uusi korjaamorakennus nykyiselle paikalleen. Alun perin tämäkin oli korkeintaan noin puolet nykyisistä tiloista, korjaamon takaseinä oli itse asiassa juuri tämä nykyisen toimiston seinä, Hannu Sonkki viittoo istuessaan toimiston kulmassa.
”Olihan se erilaista aikaa”
1960- ja 1970-luvuilla autokorjaamossa työskentely oli hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Autot vaativat paljon huoltoa, ja usein Sonkin tiloissa korjattiin raskasta kalustoa öisinkin.
– Päivisin tehtiin ensin tavallinen työpäivä henkilöautojen parissa, ja sitten usein yöksi tuli esimerkiksi Osuuskauppa Kerholan kuorma-auto vielä remonttiin. Oli pakko tehdä, koska autoa tarvittiin taas jo seuraavana aamuna ajoon, Hannu Sonkki muistelee.
Sen ajan autoissa huoltovälit olivat aika paljon tiheämmät, ja esimerkiksi tavallinen öljynvaihtohuolto saattoi olla useissa autoissa kolmen tuhannen kilometrin välein.
– Olihan se ihan erilaista aikaa, autoissa oli jos jonkinlaista laittamista ja huoltamista vähän väliä. Siinä mielessä laitteet ovat kyllä kehittyneet. Nythän joillain autoilla mennään jopa 60 000 kilometriä samoilla öljyillä. Hurjalta sekin kuulostaa, Sonkki hymähtää.
Repullinen sylintereitä ja kansia
1960-luvun taittuessa 1970-lukuun Hannu pääsi yhä enemmän ja enemmän itse myös mukaan korjaamotoimintaan. Mopoikäisenä hänellä oli usein koulusta kotiin tullessaan repussa koulukirjojen lisäksi myös esimerkiksi sylinteri, kansi tai jotain muuta pientä laittoa vaativaa.
– Siitä se pikkuhiljaa lähti, aika monen paimiolaisen mopoja tuli korjailtua silloin 1970-luvun alussa. Pikkuhiljaa työt myös autojen parissa lisääntyivät sitä mukaa, kun taidot karttuivat. Oli se aika selvää jo silloin, että työura perheen korjaamossa olisi edessä, Sonkki hymyilee.
Kun Sonkilta kysyy, onko jokin vuosikymmen jäänyt mieleen painokkaammin kuin joku toinen, saa vastaukseksi, ettei niitä oikein voi vertailla. Koska jokaisessa vaiheessa on ollut omat hyvät hetkensä.
– 1970- ja 1980-luvuilla hommia oli paljon, mutta jollain tavalla tekeminen oli silti rentoa ja mukavaa. Nykyisin taas sähkötekniikka on vaikuttanut paljon korjaamotyöhön. Monenlaisia vikoja pystytään korjaamaan jo tietokoneella, mutta silti auton perustekniikka pitää edelleen tuntea. Aina tietokonekaan ei ole oikeassa, Sonkki muistuttaa.
Toyotasta tunnettu
2000-luvun alkupuolella Martti ja Laila eläköityivät vähitellen Autokorjaamo Sonkin pyörittämisestä, ja Hannu otti yrityksestä vastuun yhdessä siskonsa Arja Airion kanssa. Arja nukkui pois sairauden uuvuttamana syksyllä 2008, jonka jälkeen hänen tyttärensä Riina Vihanto jätti työnsä pankkimaailmassa ja otti yhdessä Hannun kanssa vetovastuun perheyrityksestä.
Viimeiset viitisentoista vuotta työnjako on ollut selkeä: Vihanto vastaa töiden vastaanottamisesta, laskutuksesta ja tilauksista sekä muista korjaamon juoksevista asioista. Hannu taas vastaa korjaamotoiminnasta hallin puolella.
Perheyrityksessä tavallinen tie työpaikkaan on kulkenut usein harjoittelupaikan kautta. Yksi pitkäaikaisimmista työntekijöistä on jo 1990-luvun puolella mukaan tullut autokorjaaja Toni Wallin.
– Työporukka on ollut mukavaa, ja töitä on koko ajan riittänyt. Ei kai siinä sen suurempaa syytä ole, hän huikkaa.
1980-luvulla autokorjaamo erikoistui muun muassa Toyotan takuuhuoltoihin, ja siitä merkkinä korjaamon seinällä komeilikin parikymmentä vuotta iso Toyotan logo. Vaikka enää logoa ei seinässä olekaan, on historia jättänyt vaikutuksensa ainakin tekijöihin.
Kun Wallinilta kysyy suosikkiautomerkkiä ja mallia, ei vastausta tarvitse kauaa odotella.
– No, pitääkö tähän edes vastata. Toyotahan se on, tietysti, Wallin naurahtaa.
Perheyritys taitekohdassa
60 vuotta on pitkä aika mille tahansa yritykselle, ja perheyrityksen pyörittämiselle kolmessa eri polvessa se on varsinkin melkoinen ponnistus. Keväällä 2023 Autokorjaamo Sonkki onkin yhden aikakauden taitekohdassa: korjaamotoiminta jatkuu, mutta omistaja on vaihtumassa jo ensi viikolla.
Se on samalla haikea hetki niin Sonkille kuin Vihannolle, mutta myös helpotus.
– On sitä asiaa tässä jo joitain vuosia mielessä pyöritelty ja nyt on siinä mielessä sopiva hetki vaihtaa omistajaa, koska sähköautomarkkina tulee vääjäämättä muovaamaan myös korjaamotoimintaa. Edessä olisi joka tapauksessa isot satsaukset uuteen laitteistoon ja emme koe, että meidän kannattaa enää lähteä sitä hyppyä enää tekemään, Riina Vihanto sanoo.
Uudella yrittäjällä on aiempaa kokemusta autokorjaamotoiminnasta, joten Autokorjaamo Sonkki jatkanee hyvin samalla konseptilla tulevaisuudessa kuin tähänkin asti, vaikka omistaja vaihtuukin.
Aikaa harrastuksille ja intohimoille
Myös 67-vuotiaalle Hannulle jää jatkossa enemmän aikaa sekä perheelle että rakkaille harrastuksille: matkailulle ja moottoripyöräilylle.
– Onhan se totta kai haikea ajatus, ja varmaan jollain tavalla olen vielä alkuun myös mukana uuden yrittäjän tukena. Ja totta kai perheelle jää enemmän aikaa kuten myös harrastuksille, pitkiä työpäiviä jo lähes 50 vuotta tehnyt Hannu Sonkki sanoo.
Vihanto taas on pyörittänyt autokorjaamon ohessa jo kymmenisen vuotta kasvavaa Korpimäen Ratsutilaa Paimiossa, jonka lisäksi hän on tehnyt noin vuoden kiinteistönvälitystöitä Casariina LKV-nimisessä yrityksessään.
– Jatkossa pystyn antamaan enemmän niille asioille, jotka ovat olleet aina enemmän lähellä sydäntä. Autokorjaamoyrittäminen on ollut mukava vaihe elämässä, mutta ei se kuitenkaan koskaan ole minulle ollut se ala, mihin olen tähdännyt, Vihanto korostaa.
