Paimio
Jännittääkö? Paimiolainen ralliautoilija Samuli Nevä kysyy kartanlukijan paikalle päässeeltä toimittajalta samalla, kun auton eturenkaat lipuvat lähtöviivalle odottamaan starttimerkkiä.
Vaikka tiedossa on, että edessä on vain noin 2,5 kilometriä pitkä asvalttisprintti, jossa huippunopeudet eivät nouse merkittävästi toiselle sadalle, voi sykkeen tuntea kiihtyvän vähintään tiheäksi. Seuraavassa hetkessä noin 260-hevosvoimainen ralliautoksi rakennettu 3-sarjan BMW ampaisee liikkeelle, ja toimittajan katse suuntautuu parin sadan metrin päässä odottavaan ensimmäiseen mutkaan.
Siinä kohtaa missä toimittaja olisi painanut jarrua valmistautuessaan mutkaan, vaihtaa Nevä vielä yhden vaihteen isommalle ja kerää lisänopeutta useita kymmeniä metrejä. Pelko hiipii vääjäämättä puseroon: singahtaako Nevän oranssi maantieohjus suoran päässä koivikkoon vai vaihtoehtoisesti ratavalleihin?
Seuraavassa hetkessä pikavauhtia toiselle sadalle kiihdyttänyt Bemari pysähtyy kuin seinään, Nevä taittaa kapeaan 90-asteiseen mutkaan millintarkasti ja hetkessä oranssi kiituri kiihdyttää jo kohti seuraavaa ”ysikymppistä”. Nevä kyselee radioyhteydellä ajon aikana rauhallisella äänellä jotain, mitä toimittaja ei jälkikäteen muista. Katse on tiukasti edessä, eikä keskittyminen riitä muuhun kuin haarukoimaan matkan varrella olevia mahdollisia esteitä, valleja ja muita surmanloukkuja.
Asvalttisyherö pitää otteessaan
Paimion ajoharjoitteluradan ja hiihtoputken maastoon rakennettu ”asvalttisyherö” pitää totisesti kädet kiireisenä koko vajaan kaksiminuuttisen ajan.
– Ehkä vähän turhankin hidas ja mutkainen rata, mutta toisaalta niinhän nämä asvalttisprintit tapaavat olla. Ihan hyvä, mukavahan tätä on kiertää, Nevä hymyilee rauhallisena maaliintulon jälkeen.
Jos toimittajan syke lähestyi kyydissä istuessa hölkkälenkkilukemia, näkee Nevästä ettei kierroksella ollut edes tosi kyseessä. Se kuvastaa hyvin, mikä merkitys rutiinilla auton ajamisessakin on. Ja varsinkin, kun vauhti nousee kapeilla väylillä yli moottoritienopeuksien.
– Hauskanpitoahan tämä on, ennen kaikkea. Toivottavasti kyyditettäville jää lenkistä mukava kokemus, hän alleviivaa.
”Onhan tämä hauskaa”
F-ryhmässä kilpaileva Nevä on Paimion kotikisassa, eli virallisemmin Turun Ajovaruste Rallisprint Paimio -nimeä kantavassa kisapäivässä VIP-tehtävissä, sillä hän kierrättää radalla niin kutsuvieraita, yhteistyökumppaneita kuin tällä kertaa myös onnekasta paikallislehden toimittajaa. Kun kilpa-autoja seuraa radan varressa, ei vauhti hitaahkolla radalla välttämättä vielä huimaa päätä. Sen sijaan kun hyppää kartturin paikalle, ymmärtää mitä kapealla asvalttibaanalla kuskeilta vaaditaan.
Rata on rakennettu osin kevyen liikenteen väylille ja ahtaille parkkipaikoille, joten pienestäkin virheestä auto on samantien joko ratavallissa, ojassa tai kirjaimellisesti koivikossa.
– Olisihan se kokemus ihan eri kunnon vauhdikkaalla rallipätkällä, mutta onhan tämä myös hauskaa. Kyllä tässä ihan fiilikseen pääsee itsekin. Ja kiva, että yleisöä on myös mukavasti paikalla, Nevä miettii.
Ensi vuonna taas?
Paimion ajoharjoitteluradalle rakennettu kisakeskus on tiivis, mutta ainakin kilpailijoiden näkökulmasta toimiva. Yleisön roolissa radan ylitykset ja varikkoalueen sijainti aivan kioskiteltan kupeessa vaatii ahtaissa tiloissa pientä lisätarkkaavaisuutta.
– Toki aina on kehitettävää ja varmasti ensi vuodeksi tapahtumaa viilataan taas paremmaksi, jos vain Paimioon päästään osakilpailu jälleen tuomaan. Hyvässä hengessä asiasta ainakin jo keskusteltiin paikallisten järjestäjien kanssa, jotka suhtautuvat ralliin kaikin puolin positiivisesti, XMeal Asfalttisarjan tapahtumajohtaja Michael Flemming kiittelee.
Hän näkee, että sekä ajoharjoittelurata että viereinen karting-rata muodostavat kokonaisuuden, jossa olisi potentiaalia isoille moottoriurheilutapahtumille jatkossakin.
– Sijainti on hyvä ja tilaa on riittävästi niin radan kuin myös varikko-olosuhteiden luomiseksi. Ensi vuodeksi kisa olisi hyvä saada taas kevääseen, niin osallistujia olisi varmasti paikalla vielä enemmän, Flemming sanoo.
Paimiolaisille Peipoille ralli on isältä pojalle -juttu
– Seuraavana vuorossa Matias Peippo, kuuluu Turun Ajovaruste Rallisprint Paimion kuuluttamosta, ja pian kirkkaanpunainen Toyota MR2 ampaisee radalle kuin tykin suusta.
Noin 15 minuuttia myöhemmin sama MR2 on taas lähtöviivalla. Mitä ihmettä, saako Matias uusintayrityksen?
– Seuraavana vuorossa Kimmo Peippo, kaikuu kuuluttamosta.
Ratin takana onkin Matiaksen isä, joka ajotyylistä päätellen voisi olla yhtä hyvin kuin runsaat 30 vuotta nuorempi poikansa. Punainen MR2 kiitää syheröllä kuin kotonaan ja taittuu mutkiin ihailtavan kepeästi.
Myös kello pitää Peippojen rattitaiteilusta, sillä päivän ensimmäisessä lähdössä sekä isä että poika ovat aivan kärkikahinoissa 66 kilpailijan joukossa, ja toisessakin lähdössä paimiolaiset ovat aivan terävimmän kärjen tuntumassa.
– Omasta ensimmäisestä rallista on pian 40 vuotta aikaa, ja välissä oli aika pitkä taukokin ajamisesta. Kunnostin ralliauton ensin Matiakselle ajettavaksi, mutta sitten kipinä roihahti itselläkin takaisin ratin taakse. Nyt on kierretty samoja kisoja muutama vuosi yhdessä, Kimmo Peippo hymyilee.
Matias asuu nykyisin Kouvolassa, mutta Paimion kisa tuntuu silti edelleen kuin kotikisalta.
– Onhan se kiva, että täällä järjestetään kisa. Itse rata on aika mutkikas, mutta se sopii kyllä meidän autolle hyvin, hän sanoo.
MR2 onkin selvästi Kimmon silmäterä, sillä ulkopinnoiltaan ralliautoksi hämmentävän kiiltävän auto on rakennettu kirjaimellisesti nollasta.
– Käytännössä ostin pelkän rungon, jonka jälkeen jokainen osa on käyty läpi erikseen. Esimerkiksi moottori on Honda Civicistä, hän selventää.
Keskimoottoriauto painaa runsaat 900 kiloa, joten radalla nähty keveys ja ketteryys ei ole pelkkää sattumaa.
– Kuskin kera painoa kertyy juuri tasan 1 000 kiloa, mikä vaaditaan. Onhan tämä aika ideaali auto tällaisiin kilpailuihin, Kimmo Peippo nyökkää ennen kuin on aika valmistautua seuraaviin lähtöihin.
