Pääkirjoitus: ”Rosvot kiinni”, sanottiin ennen

0

Sähköpostien suoranainen vyöry toimituksen sähköpostiin on toistuva syksyyn ja budjettiriiheen liittyvä ilmiö. Useammankin lehden voisi halutessaan täyttää vaikka kokonaan budjettia koskevilla lukemattomien eri tahojen kannanotoilla, julkilauselmilla, toiveilla ja vaatimuksilla. Mutta jaksaisiko sellaista lehteä monikaan lukea? Tuskinpa vaan.

Saattaa olla jopa niin, etteivät budjetin laatijatkaan näitä kannanottoja kovin perinpohjaisesti silmäile. Ehkä pikemminkin deletoivat ne pois sähköposteistaan ja silmistään.

Demokratianäkökulmasta on toki hienoa, että asioihin otetaan kantaa jo valmisteluvaiheessa eikä jälkijättöisesti. Ja pakko on todeta myös se, että tänä syksynä moni julkilausuma sisältää erittäinkin painavaa ja puntaroimisen arvoista asiaa.

Tällä kertaa ei takerruta pikkuasioihin, vaan mennään suoraan ytimeen ja kysytään, että keiden toimeentuloa ei ole mahdollista leikata ja keitä ovat toisaalta he, joilla olisi hyvinkin varaa madaltaa piirun verran elintasoaan.

Voisivatko peräti ministerit itse osallistua leikkaus-talkoisiinsa? Vaikkapa vain muutamalla satasella? No, siihen ei taida olla halukkuutta.

Ei nykypäivänä tokikaan kaivata mitään ”rosvot kiinni” -jahtipolitiikkaa, mutta kyllä takinkäännöt ja katteettomat vaalilupaukset pysyvät edelleen lujasti ja kauan äänestäjien mielessä.

Kaarinassa oli keväällä eduskuntavaalien alla sakea lumipyry kun kävin kuvaamassa ja hetken aikaa myös jututtamassa nykyistä pääministeriä Petteri Orpoa. Hyvän kotikasvatuksen saanut Orpo on yleensä ystävällinen pienilevikkistenkin lehtien toimittajille ja niin hän oli tuolloinkin.

Mutta kyllä puoluejohtaja vaihtoi vikkelästi puheenaihetta, kun tulin ajatelleeksi ääneen, että miten ihmeessä tällaisina aikoina voidaan kohdentaa satojen miljoonien, kenties miljardien eurojen säästöt kaikkein vähätuloisimpiin väestöryhmiin.

Ehkä tuleva pääministeri ei ollut vielä kuullut, että joka toisella suomalaisella alkavat olla rahat lopussa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ruuan ja energian hinta ovat korkealla pilvissä ja että kohonneet korot vievät viimeisenkin pelivaran matalapalkkaisten kukkarosta.

Toki on myönnettävä sekin tosiasia, että suomalaisen yhteiskunnan rahoitusta uhkaa lähivuosina ainakin jonkinasteinen kriisi, kun vanhusväestön osuus kohoaa ennätyksellisen korkealle tasolle. Eli ei leikkauksia ihan huvin vuoksi tehdä.

Vaikka hallitukseen kovasti janotaan, niin päätöksenteko on harvoin herkkua.