Paimio
– Tässä Manu vaan, esittelee itsensä Mauno Katava samalla, kun rock-konsertissa käydään läpi kaikki bändin jäsenet. Vistan koulun liikuntasaliin saapui paikalle kasapäin koulun oppilaita ja henkilökuntaa kuuntelemaan, kun The Rock Stop -bändi esitti Hurriganesin tyylilajiin sopivia kappaleita. Oppilaat tanssivat ja hurrasivat kappaleiden mukana, ja bassoa soittanut Katava nautti läksiäiskeikastaan.
Ajatus läksiäiskonsertista sai alkunsa, kun eläiköityvältä Katavalta tiedusteltiin, mitä juhlallisuuksia hän toivoisi työtovereidensa hänelle järjestävän viimeisten työpäivien kunniaksi.
– En itse toivonut erityisemmin mitään, mutta sain idean järjestää muille jotain. Kun ehdotin rock-konserttia, sain heti tempaukselle hyväksynnän.
Vahtimestariksi sattuman kaupalla
Katavalla löytyy vielä viimeisinä työpäivinä pilkettä silmäkulmasta ja vitsejä lentelee entiseen tapaan. Pian koittaa se aamu, kun kelloa ei tarvitse enää laittaa soimaan ja sitä koulun vahtimestari erityisesti odottaa.
– Odotan rauhallisia ja hitaita aamuja. Älytöntä, ettei pian tarvitse enää herätä herätyskellon soittoon ja kiiruhtaa töihin.
Vaikka eläkepäivät siintävät edessä, Katava vakuuttaa, ettei hän aio jäädä laakereille lepäämään. Aktiivinen ja eloisa vahtimestari aikoo satsata tulevaisuudessa musiikin soittamiseen ja tekemiseen. Basistina ja laulajana tulee väkerrettyä niin omaa musiikkia kuin keikkailtua tanssiorkesterin riveissä.
Vahtimestariksi Katava päätyi sattumalta. Hän työskenteli ensin Paimion kaupungilla mittausmiehenä. Katavalle tuli tiedustelu, kiinnostaisiko häntä ryhtyä yläkouluun vahtimestariksi. Aluksi Katava ei ottanut ehdotusta tosissaan, mutta päätti lähteä ennakkoluulottomasti katsomaan, millaisesta hommasta oli kyse.
– Minua ohjeistettiin, että tehtävänäni on vahtia, etteivät pojat ajele mopoilla illalla koulun sisätiloissa. Olen vahtinut sitä nyt vajaat 30 vuotta, Katava naurahtaa.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan
Mauno Katava tunnetaan nuortenkin keskuudessa nimellä Manu. Hän on kouluympäristössä pidetty hahmo, sen varmistaa yhdeksännettä luokkaa käyvä TET-oppilaamme Laura Metsälä. Manusta tuntuu mukavalta, kun nuoret uskaltavat lähestyä häntä ja hänen läsnäolonsa koetaan rikastuttavan kouluympäristöä.
– Onhan tämä minun työpisteeni toiminut vuosien saatossa leikkimielisenä nakkikioskinakin, kun yksi oppilas sen sellaiseksi nimitti. Tekaisin sitten luukun viereen oman ruokalista, mistä opiskelijat saivat tilata kuvitteellisia ruoka-annoksia.
Katava on omaksunut oman elämänsä asenteeksi suomalaisille tutun lausahduksen; niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Hänen mielestään sama mentaliteetti pätee nuortenkin kanssa. Katavan mielestä on pötypuhetta, jos joku sanoo, ettei nuorten kanssa pärjää.
– Nuoriin saa parhaiten yhteyden, kun lähestymistapa on oikeanlainen. Jos yrittää liikaa toimia heidän ominaisella tavalla, saattavat jotkut provosoitua.
Tuleviin vuosiin Katavalla on selvä viesti niin koulun oppilaille kuin henkilökunnalle.
– Toivon, että niin nuoret kuin aikuiset pitävät jatkossakin toisistaan huolta. Koulun täytyy olla kaikille turvallinen ympäristö ja koulukiusaamiselle ei pidä antaa lainkaan tilaa.
