Paimion vanhalla seurakuntatalolla on joka perjantai jo kolmenkymmenen vuoden ajan kokoontunut vapaamuotoinen Kaffetassi-ryhmä. Parin tunnin kahvitteluhetkiin kokoontuu yleensä reilut parikymmentä kävijää viettämään aikaa yhdessä. Tapaamisissa myös lauletaan ja välillä esiinnytäänkin.
Alun perin Kaffetassin ideoi silloinen perhetyön diakoni Tuire Kallio , tuolloin Tuire Peltonen.
– Äideille ja lapsille oli seurakunnassa järjestettyä ohjelmaa, mutta mietin, että mitä sitten kun lapset kasvavat, mitä äideille voisi olla. Lisäksi pohdin, että miten myös miehet saisi mukaan toimintaan, Kallio muistelee.
Hän päätti pyytää toimintaa pyörittämään vapaaehtoisia pariskuntia, joista kukin olisi aina vastuussa yhden kokoontumiskerran toiminnasta ja kahvituksista. Näin homma lähti pyörimään ja toimintaa on pyörittänyt noin kuusi vapaaehtoista paria, jotka isännöivät ja emännöivät tapaamiskertoja kukin vuorollaan.
30-vuotisjuhlaa vietettiin perjantaina
Yksi vapaaehtoisena alusta saakka Kaffetassin toiminnassa mukana ollut pariskunta on Ritva ja Jukka Mäkilä.
– Olemme olleet alusta asti mukana, eikä varmaan koskaan olla jätetty tapaamista väliin, Jukka Mäkilä sanoo.
Pitkän uran elokuva-alalla Paimiossa tehnyt Jukka Mäkilä on myös vastannut tilaisuuksien kuvaamisesta. 30-vuotisjuhlassa 20.10. nähtiinkin hänen koostama videonsa Kaffetassin toiminnasta.
30-vuotisjuhlaa vietettiin vanhalla seurakuntatalolla ja paikalla oli nelisenkymmentä kaffetassilaista. Ohjelmassa oli Mäkilän videon lisäksi pieni näytelmä, virsiä, lauluyhtye Mikaelan lauluesitys – sekä tietenkin kahvittelua.
Yhteisöllistä tekemistä
Paitsi kahvittelua ja yhdessäoloa, Kaffetassi on alusta saakka tehnyt myös hyväntekeväisyyttä. Jokaisen kerran vapaaehtoinen kahvimaksu ohjataan hyväntekeväisyyteen; rahoilla kustannetaan paimiolaisille koululaisille stipendejä.
Tapaamisissa ovat usein myös neulepuikot viuhuneet ja kaffetassilaiset ovat neuloneet satoja Äiti Teresa -peittoja hyväntekeväisyyteen.
Kaffetassi tekee myös joka kesä yhteisen retken bussilla jonnekin lähiseudulle.
Mutta mikä saa kävijät lähtemään joka perjantai tapaamiseen – useita vuosikymmeniä?
– Täällä on yhteisöllistä ja käydessä tulee tunne, että kuuluu johonkin. Ja on myös mukavaa, että on tällainen säännöllinen meno, Mäkilät kiteyttävät.
