Pääkirjoitus: Kaiken kansan juna?

0

Turun tunnin juna puhuttaa kovasti kansaa ja päättäjiä. Tälläkin sivulla, ihan tässä vieressä on alustavaa tietoa tulevaisuuden junaliikenteestä. Tosin painottuen enemmän kaksoisraiteen mahdollistamaan paikallisjunaliikenteeseen kuin nopeaan Tunnin junaan.

Moni kauhistelee Tunnin junan edellyttämän kaksoisraiteen huimia kustannuksia ja katsoo, ettei niin mittava rakentaminen istu nykyiseen epävarmuuden ja köyhtymisen aikaan. Sellaistakin on ehdotettu, että raiderahat kohdennettaisiin hyvinvointialue Varhalle.

Mutta kävisikö siinä tapauksessa niin, että kymmenen vuoden kuluttua sosiaali- ja terveydenhuolto takkuilee saamastaan jackpotista huolimatta entiseen malliin ja junat tekevät yhä pitkän lenkin Karjaan kautta?

Toki hyvinvointialueiden ongelmat täytyy ratkaista. Näkymä ei saa olla sellainen, että lääkärin vastaanotolle ajellaan taksilla kymmenien kilometrien etäisyyksiltä. Tai että vakavasti dementoitunut tai liikuntakykynsä menettänyt vanhus jonottaa laitospaikkaa kolme kuukautta.

Ei kuitenkaan ole syytä asetella vastakkain sote-asioita ja valtakunnallista liikenne-infraa. Molempien kohdalla puutteet tulee korjata ja mennä kohti sellaista uutta aikaa, joka helpottaa kansalaisten arkea ja tuo maakuntiin elinvoimaa.

Tunnin junan kohdalla mietityttää lähinnä se, että hinnoitellaanko kyseisen suurnopeusjunan kyyti niin kalliiksi, että tavallinen kansa joutuu jatkossakin istumaan polvet koukussa kaksikerrosbussin yläkerrassa.

Totesin jo viikko sitten, että VR on nostanut lipunhinnat pilviin. Silloin en vielä tiennyt, että aivan tavallinen viikonlopun menopaluu-junamatka Turusta Seinäjoelle maksaa peräti 128 euroa. Helsingistä 103 euroa.

Tuo 25 prosentin ”Turku-lisä” on nähdäkseni ollut vallalla jo monta vuotta. Olen joskus kysellyt kansanedustajilta, että miksi, mutta en ole saanut järkeenkäypää vastausta.

Nyt pohdituttaa, että tuoko Tunnin juna Turun ja Helsingin välille kolminumeroiset lipunhinnat. Jos tuo, niin en kannata kyseistä miljardi-investointia.

Vai saammeko sittenkin nopean, mukavan ja kohtalaisen huokean kaiken kansan junan?

Hyväksyttäköön kompromissina, että yläkerrassa voi herrasväki kilistellä mukavasti hieman kalliimmin hinnoin, kunhan alakerrasta löytyy riittävästi kohtuuhintaisia paikkoja myös tavallisille matkustajille.

Junissa oli aikoinaan niin monta vaunuluokkaa, että puhuttiin paitsi toisen luokan myös kolmannen luokan kansalaisista. Emme taida kaivata tuota aikaa takaisin.