Pääkirjoitus: Haloo, kuuleeko kukaan?

0

Ihmisiä on nykyisin hankala tavoittaa – edes työpaikoiltaan. Usein likimain mahdotonta. Puhelimiin tai viesteihin ei vastata. Eikä soitella takaisinpäin. Monesti ei löydy edes täsmällistä numeroa, mihin soittaa. On vain joku valtakunnallinen tai globaali puhelinvaihde.

Helsingissä, Rovaniemellä tai Borneossa.

Harmillisen usein käy niinkin, että luvataan soittaa takaisinpäin tiettynä ajankohtana, mutta ei soiteta. Parin päivän päästä sama lupaus ja lopputulos. Se on ok pari kertaa, mutta kolmannen kerran jälkeen tulee mieleen, että josko antaisi asian olla. Etenkin, kun kyseisiin keskusteluihin ei monestikaan löydy päivänpolttavaa intressiä oman työnteon tai taustayhteisön kannalta.

Mutta aina kannattaa kurkistaa ilmiöiden ja asioiden taakse. Työelämä on tullut aina vain kiireisemmäksi ja kontaktihakuisemmaksi. Aina ei ehdi. Joka kerta ei muista. Alati ei jaksa.

Ja toki on poikkeuksiakin. Esimerkiksi valtaosa Peimarin kuntien viranhaltijoista soittelee varsin pian takaisinpäin huomattuaan, että puhelu on tullut.

Puhelujen ja viestien missaaminen on tuttua itsellekin. Toisinaan unohtaa lähettää viestin, johon oli jo vastaamassa. Aikeet olivat hyvät, mutta sitten joku toinen, muka hieman äkillisempi kiire sekoitti pasmat.

Johtajilla on näistä syistä sihteerit, mutta meidän tavallisten puurtajien on vain yritettävä opetella ”multi-taskaamista”. Tämä ärsyttävä termi pohjautuu ns. business englantiin, jota suinkaan kaikki suomalaiset – vastoin yleistä luuloa – eivät ymmärrä.

Multi-taskaaminen tarkoittaa suunnilleen sitä, että on monenlaista hommaa ja että kiirusta pitää.

No, sehän on suomalaisille tuttua vuosisatojen takaa. Esimerkiksi navetoissa ja hevostalleilla multi-taskataan päivittäin.

Mutta kyllä me pitkään konttorituolilla istuneetkin nykypäivän työelämässä vielä joten kuten pärjäämme.

Sen sijaan moni läheistä auttajaa vailla oleva ikäihminen on pulassa, kun normaalilla puhelinsoitolla ei lähtökohtaisesti pääse enää mihinkään.

Esimerkiksi verkkopankkiin kirjautuminen kesken asiakaspalvelu-puhelun on monelle vanhukselle täysin ylivoimainen tehtävä.

Tällaisissa painetilanteissa yksi jos toinenkin ikäihminen saattaa erehtyä luettelemaan jopa pin-koodinsa päästäkseen asiassa eteenpäin. Ja huijarit kautta maailman tietävät sen.

Olemme kuulleet aikeista koventaa rikostuomioita liittyen alaikäisten yllyttämisestä rikoksiin. Yli 75-vuotiaisiin kohdistuneista puhelin-jallituksista voisi niinikään langettaa kovennetun tuomion.