Santosin aika Peimarissa päättyi maali-iloitteluun – ”Päävalmentajan paikka on auki”

0
Brassihyökkääjä Jonatan viimeisteli Peimari Unitedille lopulta 20 maalia menneen kauden aikana. Kun siihen ynnää viime kaudella tehdyt kuusi osumaa, on kärkipelaaja osunut 24 ottelussa kaikkiaan 26 kertaa viimeisen runsaan vuoden aikana.

Salo

Wilpas–Peimari 2–7 (0–5)

Peimari Unitedin Kolmosen päätösottelu Salossa sarjajumbo Wilpasta vastaan oli kuin koko joukkueen kausi pienoiskoossa: Kolme neljäsosaa täydellistä hallintaa ja maalijuhlia, jonka vastapainona neljännes virheitä, löysää pelaamista ja kaksi takaiskumaalia.

– Hallitsimme peliä ensimmäisen jakson aivan täydellisesti, ja sitten toisen puoliajan alussa hukkasimme pelin ja vastustaja sai useita vaarallisia vastahyökkäyksiä, joista maalitkin syntyivät. Ei tällaisia nukahduksia saisi vain tulla tällä tasolla, vaikka pelasimmekin todella hyvin ja fiksusti tuota jaksoa lukuun ottamatta, mietti Peimarin päävalmentaja Marco Santos.

Peimarin maaleista kolme merkittiin lopulta sarjan maalikuninkuuden 20 osumalla yhdessä FC Inter 2:n Gezim Vocan kanssa jakaneelle Jonatanille. Kaksi maalia viimeisteli Sami Rähmönen , yksi meni Evanille ja yksi Daniel Piresille. Voiton myötä Peimari varmisti neljännen sijan sarjassa.

”Teimme liikaa helppoja virheitä”

Maalikimaraa ja loppusijoitusta suurempi uutinen ottelun jälkeen oli kuitenkin se, ettei päävalmentaja Santos jatka joukkueen peräsimessä ensi kaudella.

– Marcon kaksivuotinen sopimus päättyy vuoden lopussa ja näin on, että sopimusta ei jatketa. Eli päävalmentajan paikka on ensi kautta silmällä pitäen ainakin auki, muotoili Peimari Unitedin puheenjohtaja Olli Dahl.

Seurassa on viimeiset 12 vuotta luotettu vahvasti portugalilaiseen ammattivalmennusosaamiseen, mutta Dahl ei poissulje vaihtoehtoa, jossa tietotaitoa haettaisiin kenties jostain muualta tulevina vuosina.

– Ei se mikään ehdoton asia ole, että ammattivalmennuksen pitäisi tulla juuri Portugalista.

Kokonaisuutena Dahl näki edustusjoukkueen kauden pettymyksenä suhteessa pelaajamateriaaliin ja satsauksiin. Vaikka kauteen mahtui tukku hyviä otteluita, heilahteli taso liikaa jopa yksittäisten 90-minuuttisten sisällä.

– Varsinkin puolustuspäässä teimme aivan liikaa helppoja virheitä, joista vastustajat pääsivät rokottamaan. Vaikka kauteen mahtui pari pidempää voittoputkea, jäi kokonaisuus pettymyksen puolelle, Dahl tuumi.

Kommentti: Minne menette, Peimari ja PaiHa?

Lauantaina paikallisittain paketoitu jalkapallokausi 2023 tarjosi ainakin miesten puolella jo moneen kertaan aiempina vuosina lusikoitua keittoa: Nousutavoittein ja isoin satsauksin kauteen lähtenyt paimiolais-sauvolainen Peimari United jäi Kolmosessa neljänneksi, kun taas omien kasvattien ja muutaman keskinkertaisen täsmävahvistuksen kera kamppaillut PaiHa joutui tyytymään sarjassa toiseksi viimeiseen sijaan ja putoamiseen takaisin Neloseen.

Vaikka rehellisyyden nimissä on sanottava, että Peimari joutui menneenä suvena kovaan kilpailuun yhtä lailla isosti satsanneiden FC Inter 2:n, Åbo IFK:n ja Musan Salaman puristuksissa, oli neljänneksi jääminen selvällä piste-erolla kärkikolmikkoon siitä huolimatta iso pettymys. Muun muassa Veikkausliigassa meritoituneiden Alim Moundin , Sami Rähmösen ja Solomon Duahin sekä useiden tälle sarjatasolle laadukkaiden portugalilais- ja brasilialaispelaajien ryydittämä ryhmä ei lopulta missään vaiheessa ollut pelillisesti samalla sivulla.

Siinä missä joukkue pystyi parhaimmillaan nöyryyttämään sarjan keskikastin ja peräpään joukkueita runsasmaalisesti, osui 22 sarjakierrokseen myös tukku sekavia 90-minuuttisia, jolloin pistepotin kartuttaminen ei näyttänyt missään vaiheessa realismilta. Ja siksi piste-ero kärkeen kasvoi jo heinäkuun loppuun mennessä niin isoksi, ettei viimeisen 10 ottelun aikana pelattavaa juuri ollut.

PaiHan kaudesta tiedettiin jo keväällä tulevan hankala. Jos vielä viime kaudella pelaajamateriaalin leveys ja laatu riittivät juuri ja juuri Kolmosessa pysymiseen, kasvoi takamatka muihin verrattuna talven aikana jo liian isoksi. Päävalmentajana tiettävästi viimeistä kauttaan PaiHassa olleelle Petar Obradovicille on silti nostettava hattua siitä, että hän ajoi rohkeasti nuoria Hakan omia kasvatteja sisään varsinkin loppukauden aikana. Vaikka Kolmonen olikin junioreille vielä liian iso pala purtavaksi, on jokaisesta kovassa pallorallissa vietetystä peliminuutista hyötyä ensi kaudella Nelosessa.

Iso kysymys paikallisittain on kuitenkin se, mitä tapahtuu seuraavaksi? Peimari on hakenut kiivaasti nousua takaisin Kakkoseen siitä lähtien, kun joukkue putosi valtakunnan sarjoista syksyllä 2017. Ensin tehtävään palkattiin Joaquim Valinho (2018), jonka jälkeen vetovastuu oli kaudet 2019–2021 Tiago Santosilla. Viimeiset kaksi vuotta tahtipuikkoa on heiluttanut Marco Santos, ja hänen työtään jatkamaan saapuu jälleen ensi kaudeksi uusi päävalmentajanimi. Kuusi vuotta, neljä eri valmentajaa. Ei tuulista, mutta ei missään nimessä pysyvääkään.

PaiHa puolestaan on kipuillut Kolmosen ja Nelosen välimaastossa nuo samaiset vuodet, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Ensin seurassa kokeiltiin brasilialaista osaamista niin valmennuksessa (Rodrigo) kuin kentällä kausina 2018–2019, ja sitten oli aika testata TPS-taustaisen britti Tom Powersin kontaktiverkostoa kaudella 2020. Pelaajia meni ja tuli kymmenittäin, mutta mitään pysyvää noiden vuosien päälle ei rakentunut. Viimeiset kolme kautta ruorissa ollut Obradovic on siinä mielessä ollut poikkeus paikalliseen ”jalkapallosääntöön”, että hän on nostanut myös omia nuoria tukun keräämään kokemuksia miesten peleistä. Toki apua on haettu ja saatu myös seudun ulkopuolelta, mutta se ei ole enää ollut itseisarvo.

PaiHalle putoaminen Neloseen voi avata uudenlaisen oven tulevaisuuteen, ainakin jos seuraava valmentajarekry on valmis jatkamaan sitä työtä, jonka Obradovic laittoi jo tämän kauden aikana alulle. Joukkueessa on näkökulmasta riippuen 4–5 alle parikymppistä nuorta, joilla on kaikki eväät kehittyä parin seuraavan vuoden aikana kelvollisiksi pelimiehiksi myös Kolmosen tasolle. Sellaisen ydinryhmän ympärille voi rakentaa jo jotain sellaista, mikä houkuttelee viime vuosina katsomoista kadonnutta väkeä takaisin.

Samoja asioita mietitään takuulla myös seuranaapuri Peimarissa, jonka kotikenttä Hakkispaanalla yleisökeskiarvo on pudonnut viime vuosikymmenen kulta-ajoista puoleen. Kun vielä 4–5 vuotta sitten 200 katsojaa oli Hakkispaanan katteen alla minimi, oli tällä kaudella välillä vaikeaa päästä katsojamäärässä edes toiselle sadalle. Niin sanottuja omia kasvatteja oli avauskokoonpanossa enää kapteeni Aki Varjosen verran, eikä vaihtopenkinkään vakiokasvoissa enää montaa Sauvo–Paimio-akselilla jalkapallo-oppinsa saanutta ollut.

Menestys toki kiinnostaa aina. Mutta kun sitäkin on viime vuosina tullut vähemmän, herää kysymys, pitäisikö nyt kokeilla ottaa pieni aikalisä vuosittaisten nousu-unelmien sijaan? Vuoden 2015 Grassroots-seurana palkitussa Peimarissa pitäisi kuitenkin edelleen olla melko tuoreessa muistissa se, että mitä syvemmät juuret ovat, sitä vihreämpänä nurmi pysyy.

Jan Sundman