Parina viime päivänä on nähty, miten säätila jälleen vaikeuttaa liikenneolosuhteita. Torstaiaamuna näki selvästi, miten liukkaaksi kostea tienpinta jäätyy, kun lämpitila tippuu miinukselle. Jarrumatka pitenee.
Eletään myös tätä tyypillistä, pimeintä aikaa. Sateella näkyvyys käy todella heikoksi ja sitä haastaa myös muu liikenne valoineen ja heijastuksineen. Tai kun pakastaa, tien pinta jäätyessään peilaa valoja ikävästi.
Talven ei pitäisi yllättää, mutta silti niin vaan sitkeästi näyttää käyvän. Tulee renkaiden vaihtoruuhkia ja moni lukee sääennusteita ja miettii, että josko sitten kuitenkin vielä tulee leudompia kelejä. Kun talvirengaspakko on nykyisin kelistä kiinni, niin säästellään renkaita.
Liikenneturvan tutkimuksessa todettiin äskettäin, että lähes 90 prosenttia pienten lasten vanhemmista kokee liikenteen vaaralliseksi lapsilleen. Tutkimuksessa olivat nyt alle kouluikäisten lasten vanhemmat, mutta silti tieto on merkittävä. Tokko se pienten koululaisten turvallisuuskaan ihan heittämällä kouluikään tullessa paranee.
Samaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että yllättävän moni vanhempi myönsi ajavansa autoa väsyneenä.
Jotenkin niin turhauttavaa. Vaarat tiedetään, pimeyden ja liukkauden lisääntyminen tiedetään, mutta silti turvallisuutta ei vain vaalita. Tai ainakin usein näyttää siltä, että vaaraan ei reagoida.
Joskus kyllä näkee, että pikkunaperoilla on haalareissaan heijastimet tai yllään heijastava liivi, mutta vanhemmilla voi olla täysin musta asu. Pahimmillaan se näkyy niin, että lapsi kulkee edellä ja näkyy, mutta se vanhempi on mustissaan perässä pimeänä. Siinä ei kannata toivoa ainakaan mallioppimista.
Vaihda ne talvirenkaat. Se tekee sinusta kuljettajana turvallisemman muille ja myös ihan itsellesi. Tarkista myös heijastintilanne, ja katso, että lapsesi näkyy koulu- ja harrastusmatkoillaan, on hän sitten pieni tai isompi koululainen.
