Suunnilleen noilla sanoilla Varsinais-Suomen Ely-keskus lähestyi taannoin toimitusta. Yhtä laitta tämä osuva viesti voisi toki olla peräisin myös poliisin viestinnästä. Liikenneolosuhteet ovat kestoaihe niin ihmisten keskinäisissä jutusteluissa kuin mediassakin. Sosiaalisessa mediassa keliin ja liikennetapahtumiin liittyvät asiat ovat tyypillisiä aloituksia, ja tällä kertaa yksi sellainen ”nosto” on taas nasevissakin.
Näin se on, että talvikelit ovat vaihtelevia ja vaativia. Lämpötilan vaihtelut, lumi- ja vesisateet ovat usein hyvin paikallisia ja niihin varautuminen on liikenteessä kulkijan omalla vastuulla. Moottoriajoneuvolla liikkujan tärkein tehtävä lienee oikein valittu tilannenopeus. Matkantekoon pitää aina varata sään ja kelin mukaan riittävästi aikaa, ja sitä paljon mainostettua malttia.
Keliolosuhteisiin vaikuttavat teillä eri hoitoluokat, laatuvaatimukset ja se, että kaikkialle ei kunnossapito ehdi samaan aikaan. Harvemmin liikennöidyillä teillä hoitolenkki voi kestää useita tunteja, ja sääolosuhteet ehtivät toisinaan muuttua kohta huoltotoimien jälkeen.
Tälläkin seudulla rannikon läheisyys tuo oman mausteensa säähän ja keliolosuhteisiin. Liukkaudentorjunnassa ennakoiminen on vaikea laji. Liian ajoissa tehty suolaus voi valua ojaan. Tai jos soratie on pehmeä, siihen satanutta lunta on vaikea aurata. Joskus vastasatanut lumi muuttuu vajaassa tunnissa vesisateen myötä loskaksi.
Talvihoidolla ei todellakaan edes pyritä kesäkeleihin vaan siihen, että sääolot huomioiva tienkäyttäjä on liikkeellä vastuullisella asenteella ja valitsee säähän ja keliolosuhteisiin nähden oikean ajonopeuden. Nopeusrajoitusmerkki osoittaa mikä on suurin sallittu ajonopeus, mutta talvikeleillä oikea nopeusvalinta on usein tätä alempi. Kiire ja painava kaasujalka ovat huono yhdistelmä niin lyhyillä kuin pidemmilläkin matkoilla.
