Paimio, Sauvo, Kaarina
Liikenne soljuu tasaisena virtana Turussa Naantalin pikatiellä. Autoletkat kasaantuvat, ja valojen vaihtuessa ”tukos” purkautuu jälleen kohti seuraavaa valoristeystä. Elämä pumppaa itseään eteenpäin joulun alla yhtä lailla karvamadon lailla kuin minkä tahansa juhlapyhän edellä. Kiire näkyy ja kuuluu samaan aikaan.
Tätä liikennepumppaamista aitiopaikalta seuraa isoista työhuoneensa ikkunoista myös pitkän linjan nukketeatteritaiteilija, kuvataiteilija ja kulttuurialan moniosaaja, sauvolaislähtöinen Timo Väntsi. Tällä kertaa pöydällä ei kuitenkaan ole näytökseen valmistautuva nukke tai teatterikäsikirjoitus, vaan jotain sellaista, mikä tuo tekijälleen aina mieleen joulun. Ja jonkinlainen lähestyvän joulun todiste se on myös niissä tuhansissa peimarilaiskodeissa, johon Kunnallislehden joululehti jaetaan.
Nyt puhutaan tietysti lehden kansikuvasta, tuttavallisemmin ”joulukannesta”.
– Se on varmaan ainut jouluinen rituaali, joka toistuu vuodesta toiseen. En edes muista, koska tein ensimmäisen joululehden kansikuvan. Kesällä 1985 olin ensimmäistä kesää Kunnallislehden kesätoimittajana, niin ehkä se oli sitten seuraavana vuonna 1986? Vai olisiko se kuitenkin ollut vuotta myöhemmin, 1987? Väntsi heittää hymynkare suunpielissään.
Ensimmäinen joulukansi 1988
Arkistokahlauksen jälkeen paljastuu, että Väntsin taiteilema ensimmäinen Kunnallislehden joululehden kansi on julkaistu jouluksi 1988. 35 kansikuvavuoteen on mahtunut jos jonkinlaista ajankuvaa, mutta aivan ensimmäisten vuosien kansikuvissa pääteemana oli usein lehden toimitustyö.
Esimerkiksi vuoden 1988 kansikuvassa lopen uupuneelta näyttävä toimittaja-tonttu on saanut juuri viimeisen Kunnallislehden tekstin valmiiksi, ja on lähdössä toimittamaan painotuoreita lehtiä tilaajille. Tuolloin kansikuva oli puolikkaan etusivun kokoinen ja mustavalkoinen.
– Tuntuu hurjan kaukaiselta ajatukselta, ettei lehdessä ollut silloin värejä. Mutta kun aikaa kelaa taaksepäin, ei se nyt lopulta niin kovin kaukaista edes ole.
Osin värit saapuivat kansikuvaan jouluksi 1990, ja vuonna 1994 kansikuva oli ensimmäistä kertaa kokonaan väreissä.
– Totta kai värit ovat isossa roolissa myös joululehden kansikuvassa. Siten myös tekijän näkökulmasta maailma muuttui aika paljon 1990-luvun alkuvuosina, Väntsi muistelee.
Varasvuori ja Museonmäki kansissa
Vaikka tietyt samat jouluiset kliseet toistuvat usein joululehden kansissa vuosien varrella, on matkalle mahtunut paljon myös ajankuvaa. Esimerkiksi jouluna 1996 tontut loikkivat viimeisiä hyppyjään vanhasta Paimion Varasvuoren hyppytornista ennen kuin sen oli aika väistyä uuden tieltä, ja 2000-luvun alkuvuosina kansikuvissa vilahtelivat niin Paimion museonmäen maisemat kuin myös vastavalmistunut hiihtoputki.
– Aika vapaat kädet olen saanut aina kansikuvan tekemiseen. Tontut, joulupukki ja -muori, lumiukot, joulukuuset ja lumi liittyvät vahvasti jouluun, joten siinä mielessä toki saman tyyppiset kliseet toistuvat teoksissa usein. Toisinaan kuvat taas kertovat jotain juuri siitä hetkestä ja ajasta, Väntsi miettii.
Tällaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi viime vuotinen kansikuva, jossa rauhankyyhky on laskeutumassa maahan samalla kun taivaan värit heijastelevat keltaista ja sinistä Ukrainan lipun väreissä. Kolme vuotta sitten taas korona näkyi etäisyyksinä joululauluja laulavien pikkutonttujen ja isovanhempien välillä.
– Viime vuoden kansikuva on jäänyt mieleen, koska maailmantilanne aiheutti silloin, ja aiheuttaa toki edelleenkin paljon huolta. Siitä kansikuvasta tuli myös positiivista palautetta aika paljon.
Ajankohtaista kuvaa
Toimeksianto Väntsille tulee yleensä marras–joulukuun taitteessa, eikä hän sitä aiemmin alkaisi kansikuvaa tehdäkään.
– Yleensä kuva valmistuu viikkoa, korkeintaan kahta ennen julkaisua. Tai on se joskus saattanut livahtaa sinne aika kalkkiviivoillekin, Väntsi naurahtaa.
– Joka tapauksessa kuvan pitää olla jollain tavalla ajankohtainen, ja siksikään sen piirtäminen ei voisi alkaa elokuussa. Joulukuun puolivälin paikkeilla on hyvä istua alas ja aloittaa kuvan hahmotteleminen. Joskus teen muutamia luonnoksia ja mallailen, mitä kaikkea kuvassa voisi olla. Ja joskus taas kuva voi syntyä yhdestäkin mallinnoksesta suoraan.
Väntsi kertoo tekevänsä piirrokset niin sanotusti ”vanhalla tekniikalla”, eli viivapiirroksena. Ensin kuvan ääriviivat hahmotellaan mustaa lyijykynää käyttäen, jonka jälkeen paperille asettuvat kerros kerrokselta niin varjot kuin lopulta väritkin.
– Nykyään piirretään paljon jo graafisilla ohjelmilla ja apuvälineillä, mutta oma tapani on aika vanhanaikainen, Väntsi hymähtää.
Piirrostehtäviä ja aivopähkinöitä
Silloin kun joulukansissa ei ole vilahtanut tuttuja maisemia, on niissä saattanut olla myös piirrostehtävä perheen pienemmille, tai miksei isommillekin. Ja on välillä tarjoiltu aivopähkinää myös labyrintin muodossa.
– Jossain kansikuvissa olen halunnut tarjota esimerkiksi lapsille puuhaa jouluksi. On ollut väritystehtävää tai sitten jokin ongelmanratkaisutehtävä. Jos miettii aikaa kestäviä joululahjoja, niin en oikein parempaa osaa edes keksiä kuin piirtopaperin, kyniä, tusseja tai vesivärit. Uskon, että piirtäminen ja maalaaminen kiinnostaa lapsia edelleen tänä päivänäkin, Väntsi miettii.
Vaikka Väntsi on piirtänyt jo yli 30 Kunnallislehden joululehden kansikuvaa, ei hän itse tunnustaudu varsinaiseksi jouluihmiseksi. Toisinaan hän on saattanut jopa lähteä ”pakoon joulua” ulkomaille, ja kerran hän muistaa viettäneensä joulua myös laivaristeilyllä.
– Ei minulla ole oikein sellaisia tapoja tai traditioita, mitä jouluun liittyy. Teen sen, mikä tuntuu siinä hetkessä sopivalta ja mukavalta, mutta totta kai jossain vaiheessa joulua nähdään aina perheen kesken. Ei kai minulla muuta pysyvää jouluperinnettä ole kuin Kunnallislehden joulukansi, ja toivottavasti se jatkuu vielä useana jouluna, Väntsi hymyilee.
Näyttäisi siltä, että tämän vuoden joululehden kannessa luistelevat tonttu-ukot. Ajankuva ja pala historiaa sekin, vaikka jouluaattoviikon alku meinasikin luistelukentät hetkeksi sulattaa.
FAKTA: Timo Väntsi – Taiteilija kansikuvien takana
- Syntynyt vuonna 1966 Porissa, varttunut Sauvossa ja asuu tätä nykyä Turussa
- Nukketeatteritaitelija, ohjaaja
- Työhistoriaa: TEHDAS Teatteri, teatterijohtaja 2012–2017, Läänintaiteilija (Varsinais-Suomen Taidetoimikunta 2007–2009), Nukketeatterin päätoiminen tuntiopettaja (Turun AMK Taideakatemia lv. 2005–2006), Näyttelijä (Teatteri Mukamas, Tampere 2003–2005), Toimittaja (Kunnallislehti, Kaarina-lehti, eripituisia jaksoja vv. 1985–1999).
