Kotona jäin selaamaan kuviani muistipankista. Upeita maisemia ja värejä sekä eläimiä löytyi sadoissa kuvissa. Olen selvästi addiktoitunut ottamaan kuvia asioista, joista pidän. Luonnon lisäksi löytyi useita kymmeniä ruokakuvia, muutama kirjankansikuva sekä kuvia bändeistä rockkonserteissa. Luontokuvat kuitenkin loistivat enemmistönä.
Pääsin käymään vuoden aikana useita kertoja ulkosaaristossa katsomassa merimaisemia. Itselleni on aina synnyttänyt mielihyvää nähdä horisontti. Se kun meri yhtyy taivaanrantaan. Tunne siitä, kuinka silmä lepää ja samalla syke rauhoittuu.
Luonnon kauneus salpaa hengityksen. Meri, saariston luonto, hylkeet, ketut, linnut ja jänikset. Se luonnon rauha ja hiljaisuus. Mietin, miten näkemäni eroaa muiden havainnoista. Usein kuulen lauseen: ”kiva pikku saari, mutta tosi vähän katseltavaa”. Lintuharrastajana olen toki tottunut seuraamaan luontoa ja etsimään kiinnostusta intensiivisesti. Mutta ehkä myös olen oppinut näkemään maisemia ja nauttimaan niistä. Lokakuisen aamun hiljaisuudessa näkyi kalastaja kokemassa verkkojaan. Ihana, luonnollinen hiljaisuus täydensi harmonian.
Aina ei tarvitse lähteä kauas ”kalaan”. Kotimme ympäristössä on maisemia, liikkumatilaa ja luontoa aivan yltäkylläisesti. Sairaalan ympäristössä oleva ”Parantolan polku” on itsessään jo miellyttävä kokemus metsäpolkuineen. Mikäli haluaa liikkua pidemmän reitin, yhteyspolku Järvessuon luontopolulle on hyvin viitoitettu.
Avoimille alueille mieliessä voi lähteä tallustamaan vaikkapa kohti Tomerontietä ja kiertää sieltä Spurilan ohi takaisin Preitilään. Peltoaukeilla näkee maaston muodot, peltojen värit ja mahdollisesti lintujen muuttoparvet. Toki vuodenajasta riippuen. Kaikessa on kuitenkin nähtävissä luonnon moninaisuus ja luonnollinen kauneus.
Kun seuraavan kerran mietit, mitä voisit tehdä, ota askel ulos, katso ympärillesi. Havainnoi. Kukkia, sinistä taivasta, metsää. Luonnon kauneus on aivan ulottuvillamme, jos vain havaitsemme sen.
Petri Laine
Kirjoittaja on paimiolainen perheenisä,
ja ahkera luonnossaliikkuja.
