12.10.2012. Kyseisen päivän ilta on jäänyt pysyvästi 26-vuotiaan Tomas Jouhilammen mieleen, vaikka hän ei varsinaisesti muista sen tapahtumista kuin osia. Sitä mitä hän ei muista, on täydennetty paikalla olleiden havainnoilla.
Niiden mukaan Jouhilampi oli kaatunut nyrkiniskun seurauksena ulkona niin, että hänen päänsä oli osunut voimalla oksasilppuriin. Päässä huojui, mutta 15-vuotias Jouhilampi ei ollut osumasta moksiskaan. Olihan hän tapellut ja hakeutunut tappeluihin lähes koko pienen ikänsä. Päästyään ylös, hän otti vastaansa seuraavan täysi-ikäisen tappelupukarin, ja pystypainin päätteeksi nyrkki viuhui jälleen Jouhilammen päähän.
Turpasaunan jälkeen alkoi silmitön päänsärky, jota lievittääkseen Jouhilampi lähti kävelemään kohti silloisen tyttöystävänsä kotia. Matkalla jalat pettivät alta, ja hän joutui soittamaan tyttöystävänsä veljen hakemaan.
– Mietin, että mitä helvettiä oikein nyt tapahtuu. Jaloista hävisivät voimat, enkä päässyt enää liikkeelle. Loppuillan muistikuvat ovat hämärät, mutta olin kuulemma itkenyt, puhunut sekavia ja huutanut tyttöystävän luona ja tämä oli soittanut paikalle ambulanssin. Minut vietiin ensin selviytymisasemalle, mutta siellä henkilökuntaan kuulunut henkilö katsoi täysin mustia silmiäni ja matka jatkui nopeasti Tyksiin ja teho-osastolle, Jouhilampi kertaa vakavana.
Yksikin isku voi olla liikaa
Mustat silmät viittasivat valtavaan aivoverenvuotoon. Jouhilammen pääkallo avattiin ja hyytynyttä verta poistettiin aivoista niin paljon kuin mahdollista. Ennuste oli silti huono – jos Jouhilampi joskus heräisi leikkauksen jälkeen, ei tallella olisi välttämättä enää se ihminen, joka vielä muutamaa tuntia aiemmin oli ollut elämänsä voimissa.
– Ilmeisesti olin aika lähellä kuolemaa, eikä ennuste ollut kovin hyvä kun kolme viikkoa leikkauksen jälkeen heräsin koomasta. Silmäni liikkuivat, mutta puhumaan en pystynyt saati liikuttamaan raajoja. Se oli aika kova paikka nuorelle miehenalulle. Ja miten kova paikka se oli lähimmäisilleni? Äitini ei pystynyt nukkumaan koko kolmen viikon aikana ilman unilääkitystä hetkeäkään, Jouhilampi sanoo vakavana katsoessaan Sauvon yläkoululaisista koostuvaa yleisöään koulun liikuntasalissa.
Kyse on SanoSTOPväkivallalle -liikkeestä, jonka mukana Jouhilampi on käynyt kertomassa omaa tarinaansa kymmenissä kouluissa tuhansille nuorille eri puolilla Suomea. Viesti on selvä ja painava: Yksikin isku voi olla liikaa.
– Minä koin sen konkreettisesti, miten tuhoisa yksi nyrkinisku voi olla. Voiko olla mitään turhempaa syytä vammautua loppuiäksi? Tomas kysyy koululaisilta.
Yliaktiivisuutta pienestä pitäen
Vaikka niin voisi kuvitella, ei Jouhilampi ole katkera heille, joiden nyrkeistä hän ajautui runsaat 11 vuotta sitten Tyksin teho-osastolle. Hän sanoo sen olleen ainoastaan looginen seuraus tyhmästä käytöksestä, jota oli jatkunut jo vuosikausia.
Lapsena Jouhilampi muistaa olleensa äärimmäisen aktiivinen.
– Koko ajan piti olla tekemässä ja touhuamassa jotain. En vain pystynyt olemaan paikallani. Saatoin ihan ilman syytä vain potkaista tai lyödä jotakuta toista lasta. Vain, koska oli tylsää.
Alakoulussa ongelmat lisääntyivät. Tappeluiden seurauksena Turussa asuva Jouhilampi siirrettiin erityisluokalle, missä syöksykierre vain jatkui.
– Ihailin vanhempia poikia, sellaisia jotka saattoivat lyödä turpaan ketä tahansa. Pidin heitä kovimpina mahdollisina kavereina. Halusin todistaa olevani yksi heistä.
”Käsittämättömän säälittävää touhua”
Koulunkäynti ei maistunut, ja suhde isäpuoleen oli ollut lapsesta asti huono. Jouhilampi muistaa ärsyttäneensä isäpuoltaan jopa tahallaan vain siksi, että saisi tämän suuttumaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti.
Päihteet astuivat kuvaan jo alakouluiässä, ja yläkouluun mentäessä alkoholin käyttö oli todella holtitonta.
– Voi sanoa, että aivan kaikkia päihteitä, ja ilman mitään rajoja. Niin paljon, kuin vain pystyi käyttämään. En muista, että olisin ollut yläkoulussa montaa päivää selvin päin. Viikonloppuisin sitten etsittiin kavereiden kanssa Turun kaduilta ihmisiä, jotka suostuisivat tappelemaan. Aivan käsittämättömän säälittävää touhua.
Kaikki muuttui kuitenkin yhtenä iltana lokakuussa 2012. Neliraajahalvauksesta toipuminen otti vuosia, ja sen jälkeinen masennus vielä monta lisävuotta päälle.
– Kaikki tuntui niin turhalta. Että sellaisen syyn takia olin vammautunut pysyvästi ja menettänyt mahdollisuuteni esimerkiksi opiskella tai päästä työelämään. Siksi haluan nyt kiertää kouluissa puhumassa nuorille, jotta kukaan heistä ei olisi yhtä tyhmä kuin minä olin.
Ei lisäkysymyksiä
45-minuuttisen luennon päätteeksi Jouhilampi tiedustelee, haluaako joku nuori kysyä jostain asiasta lisää häneltä. Yhtään kättä ei nouse, vaan salissa vallitsee miltei melankolinen hiljaisuus.
– Olihan se aika puhutteleva kokonaisuus. Miten yksi lyönti voi aiheuttaa noin paljon vahinkoa, pudisteli seitsemättä luokkaa käyvä Emilia Reponen .
Nuoret eivät itse ole törmänneet Sauvossa nuorten väliseen fyysiseen väkivaltaan, mutta epäilevät sitä olevan edelleen ainakin isommissa kaupungeissa.
– Turussa varmasti sattuu kaikenlaista, mutta emme me ainakaan ole täällä päin nähneet, tuumivat kahdeksatta luokkaa käyvät Axel Harstinen ja Toivo Nikulainen .
Tomas Jouhilampi luennoi Sauvon koulussa viime viikon torstaina kahdesti: päivällä yläkoulun oppilaille ja illalla alakoulun oppilaille sekä heidän vanhemmilleen. Luento kuuluu Jouhilammen perustaman sanoSTOPväkivallalle -liikkeen kiertueeseen. Luennot mahdollistivat Sauvon koulun Vanhempainyhdistys yhdessä MLL Sauvo-Karunan paikallisyhdistyksen kanssa.
