Me varhaiskasvattajat, me tytöt, me 60-/70 -lukulaiset… Niin paljon kuin yleistyksiä soimaankin, on alistumisen käsite tutumpaa tiettyihin ryhmiin kuuluville. Kiltteys, ylijoustavuus, suorittaminen, hyväksyminen yli omien voimavarojen, vastaan sanomisen nielaiseminen, oman mielipiteen tukahduttaminen…. Alistuminen olemassa olevalle vaatimukselle, toiveelle, esitetylle mielipiteelle, tunteelle.
Ystäväni asteli kohden pelottavaa leikkausta. Muistelin omia operaatiotani, joissa potilaaksi astuessani asetan ikään kuin osan ihmisarvostani vaatenaulaan. Suostun käänneltäväksi, leikeltäväksi, alistun siihen, etten voi päättää kuka ja mitä minulle tekee kuin tiettyyn sopimukseen asti. Suostun siksi, että luotan siitä syntyvän ehomman olemisen itselleni leikkauksen jälkeen. Lohdutin ystävääni siis alistumaan antaumuksella, parempaa huomista ajatellen.
Useimmiten olen kehitysvammaisen isosiskona alistunut vaatimuksiin, jotka ovat sotineet omaa ensisijaista tahtoani vastaan. Järkisyistä. Kaikki nyt ei vain ole aina mahdollista, jos toisella on suurempi tuen tarve kuin toisella. Elämä on. Kun työsopimuksen on allekirjoittanut, ”alistuu” tiettyihin ehtoihin ja antaa työlle aikaansa ja vaivaansa. Lapsen saatuaan alistuu lapsen tarpeille, koska lapsi ei voi alistua toisin päin.
Alistun palkkaehtoihin, saan rahat riittämään sen mukaan, kuinka paljon sitä on. Tai olosuhteille; ei mennä retkelle, jos sataa ukkoja ja akkoja. Tai matkan pysähtymiseen, kun auton rengas hajoaa, aivan turha siitä on raivota, ei se raivoamisestani korjaannu.
On siis hyvää ja tarpeellista alistumista. Mutta aloitukseeni viitaten kaikki me liiallisen kiltteyden tai taipumuksen niellä harminsa, alistua yli omien rajojensa tai oman totuutensa, pyydän erottelemaan vast’edes sen huonon alistumisen tästä tarpeellisesta.
En alistu enää kuormittumiselle. Palautuminen ja vapaa-aika on ehdotonta varsinkin, jos työssä tai muita palvellessasi annat kaikkesi. Kiivaan keskittymisen ja monen asian muistamisen jälkeen on syytä alistaa aivonsa muistamattomuudelle, jollekin miellyttävälle, itseään palvelevalle. Kynttilä palaa muutoin yllättävän äkisti.
En alistu enää toisten mielipiteisiin vain siksi, että ne ilmaistaan voimakkaammin kuin itse haluan ajatuksiani ilmaista. Minulla on oikeus ja kunnia tuoda esiin ja selventää omat ajatellut ajatukseni, jos ne eivät ketään loukkaa, eivätkä perustu itsekkyyteen. Hyvä keskustelu ottaa kaikki ajatukset huomioon, hyvä ajatus on keittynyt useista muista kuunnellen, käännellen. Päättäjä varsinkaan ei voi alistua tuohtumukseen tai voimakkaimpaan lauseeseen päätöstä käännellessään, hänen tulee ottaa mukaan myös harkitut kuiskaukset. Vain siten päätös voi olla tosi ja kaikkia palveleva.
En alistu väkivaltaan, en henkiseen enkä fyysiseen. Heille, joiden täytyy tämä selvästi valita, toivon runsaasti voimia luottaa omaan sisäiseen ääneensä ja hakea apua, kertoa avoimesti avun tarpeestaan. Vaikenemisen vaatimukseen ei saa KOSKAAN alistua.
Enkä alistu itseni ohittamiseen. Tämä on minun elämäni, minun tarinani ja sen tulee olla minun näköiseni, minun kirjoittamani. Päämääränä hyvä niin minulle kuin ympärilleni.
Mille sinä haluat alistua tänään ja mille et?
Eliisa Helin
Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen ammattilainen.
