SAUVO/ Eeva Lehtinen
Sauvossa asuvalla Kaisa Vanhalalla matka kotoa työpaikalle on lyhyt, sillä autotalliin on remontoitu hänelle oma studiotila. Studiossa syntyy isoja, värikkäitä tauluja.
Taide hiipi Vanhalan elämään varkain koetun kriisin ja uupumuksen myötä.
– Olen aina tykännyt piirtää, mutta en koskaan ajatellut, että taiteilijan työ voisi oikeasti olla uravaihtoehto. Olen ajatellut tekeväni töitä päälläni, en käsilläni, Vanhala sanoo.
Joensuussa lapsuutensa viettänyt Vanhala päätyi opiskelemaan teologiaa sekä journalistiikkaa.
– Isäni on pappi ja olin ensin sitä mieltä, että en seuraa hänen jalanjälkiään, mutta kiinnostus vei kuitenkin opiskelemaan teologiaa. Kirjoittaminen on innostanut minua myös aina, joten opiskelin myös journalistiikkaa. Aika ei riittänyt kaikkeen ja teologia vei tuolloin voiton.
Valmistumisen jälkeen Vanhala sai työpaikan Turusta Mikaelin seurakunnasta.
– Koin työn, erityisesti ihmisten kohtaamisen, tärkeäksi, Vanhala toteaa.
Ristipaineissa kauneus auttoi
Vuonna 2012 hän alkoi odottaa esikoistaan ja elämän piti olla mallillaan.
– Takana oli keskenmeno ja pitkä toive raskaudesta. Raskausaika oli ihanaa, mutta samaan aikaan isäni sai aivan yllättäen syöpädiagnoosin. Diagnoosista viikon sisällä hän oli jo leikkauspöydällä. Tilanne oli rankka ja ristiriitainen, sillä iloitsin uudesta elämästä ja samaan aikaan koin suurta menettämisen pelkoa.
Seuraavana vuonna parin esikoinen syntyi ja isä palasi työelämään.
– Siitä vuoden päästä odotin toista lastamme ja äidilläni todettiin rintasyöpä. Silloin mietin, miten taas voi käydä näin. Olin jälkeen elämän ja kuoleman ristipaineessa. Tilanne ja aihe olivat töiden puolesta tuttuja ja nyt se tulivat lähelle.
Kaisa Vanhala kuvailee, että tuolloin kaikki tuntui olevan liikaa. Hän uupui.
– Kuppi meni nurin. Elämänkriisi tuntui vahvasti.
– Sen kaiken kaaoksen ja epätoivon keskellä huomasin kuitenkin reagoivani kauneuden kokemukseen. Hakeudun kauneuden keskellä – tunsin sitä vahvasti esimerkiksi metsässä. Siellä asiat tuntuivat olevan paikallaan.
Ensin kantoliinat, sitten taulut
Tuolloin pienten lasten äiti kantoi omia lapsiaan kantoliinassa ja alkoi opetella niiden tekemistä itsekin.
– Jostain tuli tarve luoda kauniita kantoliinoja. Anoppini opetti minut kutomaan ja tein kangaspuilla itse suunnittelemiani kantoliinoja, joita ostettiin ympäri maailmaa.
Kantoliinoista lähtenyt käsillä luomisen tarve johti lopulta maalaamiseen.
– Halusin kotiimme väriä ja päätin maalata seinille muutaman taulun. En ollut koskaan ennen maalannut akryyleilla, mutta kaupan osaava henkilökunta auttoi löytämään oikeat välineet. Sitten muutamat ystävät ja tuttavatkin pyysivät tekemään heille tauluja.
Kun Vanhala tarttui siveltimeen, ei paluuta enää ollut.
– Taide sanoittaa asiat, joita en osaa sanoilla sanoittaa. Suunnittelematta minusta tuli taiteilija. Suunnittelemalla en olisi uskaltanut tähän ryhtyä.
Tarina uppoaa työhön
Vanhala laskee tehneensä lähes 200 teosta. Iso osa teoksista on tilaustöitä yksityisille asiakkaille. Monissa maalauksissa on taustalla henkilökohtainen tarina.
– Haastattelen aluksi asiakasta ja juttelemme, mitä hän maalaukselta haluaa ja toivoo. Monen kanssa puhumme elämästä yleisesti – merkityksellisistä tapahtumista ja haaveista. Näitä teemoja ja symbolisia ulottuvuuksia maalaan mukaan teoksiin. Minua kiehtoo ajatus, että taulu läsnäolollaan kodissa muistuttaa siitä, mikä elämässä on tärkeintä.
– Yksi ihanimmista tarinoista on, kun mies tilasi puolisolleen yllätykseksi maalauksen, jossa on mukana heidän elämän tärkeitä tunnelmia ja unelmia. Taulu oli mukana kosinnassa, Vanhala kertoo hymyillen.
Hän toteaa, että taiteilija työ ei oikeastaan ole kovin kaukana papin työstä.
– Seurakuntatyössä nautin ihmisten kohtaamisesta, elämän isojen kysymysten äärellä olemisesta. Koen, että nyt jatkan sitä työtä vain hieman eri lailla.
Kaisa Vanhala kertoo, että toiset teokset syntyvät nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.
– Kun tilaustyössä on takana syvällisempi tarina, teen niitä hitaasti haudutellen. Prosessi etenee omalla painollaan. Teen abstraktin pohjan, jonka päälle maalaan kerrostumia. Tuntuu itselle kiehtovalle etsiä juuri kuhunkin teokseen kuuluvat tasot, symbolit ja sävyt.
Vanhalan maalauksissa pääosassa ovat vahvat värit.
– Tarinat eivät aina ole kepeitä, mutta väreissä on toivoa ja haluan teoksillani katsoa eteenpäin.
Sauvo on ponnistuslauta
Nykyään kolmilapsinen perhe asuu Sauvossa ja seurakuntapastorin työt ovat saaneet jäädä ainakin toistaiseksi.
– Mieheni Valtteri on viettänyt lapsuutensa Sauvossa ja täällä asuu myös sukua. Perhepappina työskentelen edelleen, mutta muuten taiteen tekeminen tuntuu nyt hyvin merkitykselliseltä.
Vanhalan ensimmäinen julkinen työ on Sauvotalon valtuustosalissa oleva triptyykki Että tulisit lujaksi . Teoksessa on piilotettuna monenlaista symboliikkaa, kuten naakkoja.
– Haluamme kasvattaa lapsemme Sauvossa. Teoksen taustalla oli ajatus siitä, millainen turvasatama ja ponnistuslauta elämään Sauvo parhaimmillaan voi heille olla. Millainen on sellainen kotipaikka, jossa kasvaa lapsia ja nuoria, jotka uskaltavat unelmoida. Samalla nuorten maailma on hurjassa mullistuksessa, kun netin kautta koko universumi on auki. Nuoret tarvitsevat rohkeutta ja itsetuntemusta asioissa, joita meidän sukupolvemme ei tarvinnut vielä murehtia.
Kaisa Vanhala toivoo jatkossakin saavansa toteuttaa teoksi julkisiin tiloihin.
– Olisi upeaa tehdä teoksia kouluihin, terveyskeskuksiin tai kirjastoihin. Terveyskeskuksen aulassa istuessa mielessä voi pyöriä monenlaisia, isojakin asioita. Maalaus voisi olla ikkuna hyvien asioiden suuntaan. Kouluihin tai päiväkotiin olisi ihanaa toteuttaa teoksia yhdessä lasten ja nuorten kanssa ja saada maalauksiin mukaan heidän arvojaan.
FAKTA
Kaisa Vanhala
Syntynyt: vuonna 1984 Mikkelissä
Asuu: Sauvossa
Ammatti: taiteilija, aiemmin työskenteli seurakuntapastorina
Perhe: aviomies Valtteri Vanhala ja lapset Konsta, 10, Aarni, 8, ja Auri, 6, sekä Piko-koira.
