Yhteiskunta asettaa meille moninaisia odotuksia, jotka tuovat mukanaan suorituspaineita. Sosiaalinen media luo illuusion täydellisyydestä kasvattaen yksilöiden pelkoa epäonnistumisesta. Somen myötä tuntuu, että on oltava aina enemmän, parempi ja ainutlaatuisempi. Sen rinnalla voi olla vaikeaa muistaa oma arvomme.
Itsekin huomaan pohtivani, kykenenkö täyttämään kaikki odotukset, jotka niin yhteiskunta, minä itse kuin muutkin asettavat. Moni meistä kamppailee tunteen kanssa, ettei ole tarpeeksi riittävä.
Elämämme koostuu monista osa-alueista, kuten työstä, opinnoista, harrastuksista ja ihmissuhteista. Jokaisella alueella meillä on omat henkilökohtaiset tavoitteemme, mutta myös ulkopuolisia odotuksia. Usein ulkopuoliset ihanteet ja odotukset luovat painetta, ja niiden tavoittelu voi olla uuvuttavaa, kun motiivi on ulkoinen. Myös itselle asetettujen tavoitteiden takana saattavat piillä ulkoiset tekijät.
Olennaista onkin pohtia, miksi ja ketä varten tekee töitä tavoitteiden eteen. Ja kenen ne tavoitteet loppujen lopuksi edes ovat. Jokaisen meistä tulisi pyrkiä hyvään elämään ilman jatkuvaa täydellisyyden ja onnellisuuden tavoittelua.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja jokainen kokee ajoittain riittämättömyyden tunnetta. Siksi on inhimillistä tuntea epäonnistumista ja tehdä välillä asioita myös ulkopuolisten odotusten vuoksi, vaikka se ei olisi ihanteellista. Täydellisen epätäydellisinä voimme hyväksyä itsellemme inhimillisyyden ja kasvaa sen kautta.
Toivon, että jokainen meistä ottaisi askeleen lähemmäs itsensä hyväksymistä ja tarkastelisi tavoitteidensa motiiveja. Jatkuvan kehityksen sijaan voimme löytää tasapainon ja ilon oman ainutlaatuisuutemme ja hyväksyvän asenteemme kautta.
