Kotiseutuhistoriasta muistamme, että Joonas Vrigstadiuksen 1734 rakentama ja Antti Antinpoika Kruusilan johdolla 1807 uusittu Paimion Merikulman Pyhän Jaakobin kirkko paloi kevätsiivouksen yhteydessä 27.5.1909.
Kirkon menetys oli pienelle yhteisölle raskas isku. Tuohon aikaan Pyhän Jaakobin seurakunta toimi vielä ainutlaatuisena, epäitsenäisenä seurakuntana seurakunnassa, jolla kuitenkin oli omat hallintoelimet. Jaakoppi oli saarnahuonekunta, jonka jäseniltä kerättiin emäseurakunnan kirkollisveron lisäksi pienempi määrä omaa kirkollisveroa erillisillä verolipuilla 1950-luvun alkuvuosiin asti.
Palon jälkeen käynnistettiin varojen kerääminen uuden kirkon rakentamiseksi. Jaakobin jumalanpalvelusten pitäminen siirtyi Hevonpään yläkoululle, joka saikin toimittaa kirkon virkaa peräti 20 vuotta. Varoja kerättiin ompeluseuroilla, kirkkojuhlilla ja lahjoituksilla. Paimion seurakunnalta pyydettiin avustusta, vanhasta kirkosta saatiin palovakuutusrahoja ja viimein päädyttiin ottamaan valtiolta lainaa. Vuonna 1920 tapahtunut Suomen rahan arvon huima lasku oli vähällä romahduttaa koko hankkeen niin, että väläytettiin vaihtoehtoa, että kou- lu toimisi jatkossa kirkkona, että vältyttäisiin rakennuskustannuksilta.
Toivoa ei kuitenkaan menetetty. Kantavina voimina rakennushankkeen aikana olivat Viksbergin kartanon omistajat, maanviljelysneuvos Erik ja vaimonsa Elisabet Dahlström, jotka lahjoittivat kirkon nykyisen tontin. Siihen kirkolla on ikiaikainen nautintaoikeus, palanut kirkko oli hautausmaan keskellä. Dahlströmien ansiosta kirkon suunnittelijaksi valikoitui arkkitehti Lars Sonck. Kirkkoa on luultu Viksbergin kartanon yksityiseksi kirkoksi syystä, että Viks- bergin kartanon osuus kirkon rakentamisessa ja ylläpidossa on ollut merkittävä.
Vaikeuksien kautta päästiin kirkon rakentamiseen. Peruskivi muurattiin Paimion seurakunnan 600-vuotisjuhlan yhteydessä, 31.7.1926. Kirkon urakoi turkulainen rakennusmestari F.K.Koskenheimo 374954 markan urakkasummalla. Jänttilän metsästä saatiin harmaata graniittia ja Rauta-Alhosta punaista graniittia, tiilet ostettiin Ernvallilta. Viksbergin osuudesta on mainittava, että Dahlströmit lahjoittivat 50 000 mk, lisäksi he maksoivat kellotapulin siirron ja korjauksen, sähkökruunut, Oskari Niemen tekemät kirkon koristemaalaukset, sekä kuori-ikkunan lasimaalauksen ym. Muiltakin tahoilta tuli monia, pienempiä lahjoituksia. Kirkon rakentaminen oli kaikkien yhteinen asia.
Kirkko valmistui niin, että jouluaattona, 24.12.1928, vielä vihkimättömässä kirkossa saksalaissyntyisen rouva Dahlströmin aloitteesta pidettiin jouluaaton hartaus, josta on tullut lähes katkeamattomana jatkunut perinne. Vihdoin maanantaina, 11.2.1929, kohta 95 vuotta sitten oli toiveiden täyttymys, kun tuomiorovasti Einar Candolin avustajineen vihki nykyisen Pyhän Jaakobin kirkon tehtäväänsä. Soittimena oli aluksi harmooni, 1963 tulivat elektroniurut, 1979 pilliurut, nykyiset sähköurut hankittiin 1996. Pyhän Jaakobin kirkkoa yllä- pitävä yhteisö rekisteröitiin 2005 Pyhän Jaakobin Seurakuntayhdistykseksi.
Arimo Lähdeniitty
