Suomessa nuorisolla on vahvoja ennakkoluuloja kotimaista kansanmusiikkia kohtaa. Folk, bluegrass, senegalilainen, afro-kuubalainen – jopa klezmer – uppoavat, mutta kun vaari kaivaa esille Kouvolan kuningasmalli-haitarin, alkaa ulko-ovi käydä.
Polenta saattaa muuttaa käsityksiä paljonkin. Suosittelen lämpimästi.
Mielenkiintoinen tulee olemaan myös Bach & Buxtehude – kantaattikonsertti.
Bachia pidetään alansa suurimpana, mutta nuoruudessaan hän käveli pääsiäisviikolla Saksan Leipzigista Tanskan Helsingoriin ja takaisin kuullakseen Dietrich Buxtehuden soittoa. Jokaisella on esikuvansa.
Joku voi karsastaa sitä, että paikkakunnalle tuodaan esiintyjiä kaukaa muualta Suomesta, vaikka omastakin takaa olisi.
Mutta tasokas konsertti on kenelle tahansa soittajalle aina myös oppimistilaisuus. Varsinkin aloittelevalle. Hyvä konsertti tarjoaa myös innoitusta soittajanuralle kannustaen jatkamaan – ja ehkä avaamaan kokonaan uusia uria.
Ei kylmäkiskoisesti
Puolustusvoimat saa keväällä uuden komentajan. Hän on kenraaliluutnantti Janne Jaakkola, joka on viime vuodet toiminut puolustusvoimien strategiapäällikkönä.
Helsingin Sanomat tiesi äskettäin kertoa, että Jaakkola on myös israelilaisen itsepuolustuslajin mestari.
Kiinnostavaa, mutta vielä kiinnostavampaa on, millaisia johtamisperiaatteita tuleva komentaja arvostaa ja pyrkii noudattamaan.
Jaakkola painottaa paitsi tehtävän täyttämistä myös alaisten tarpeista huolehtimista. Samalla hän pitää tärkeänä rohkeutta, luottamusta, aloitekykyä ja luovuutta.
HS toteaa Jaakkolan tarkoittavan rohkeudella ”uskallusta tehdä päätöksiä ja kohdata alaisensa etenkin vaikeina aikoina ja jopa olla eri mieltä esimiestensä kanssa”.
Alaisiin pitää luottaa ja heille antaa tilaa, summaa Jaakkola tuulettaen puolustusvoimien ikiaikaista johtamiskulttuuria.
Toki hän on realisti ja ymmärtää, että korkeassa sotilasvirassa on osattava tehdä myös kovia päätöksiä.
Mutta ei kylmiä, hän korostaa.
