Parhaillaan on meneillään perinteinen kristillinen paastonaika, joka alkoi viime viikon keskiviikkona ja jatkuu pääsiäiseen saakka. Paasto on neljänkymmenen päivän mittainen, koska sunnuntait eivät ole paastopäiviä. Perinteisesti paastossa on kieltäydytty lihasta 40 päivän ajaksi.
Hyvin harva nykyisin enää noudattaa kristillistä ruokaan liittyvää paastoa, minkä vuoksi kirkko on lanseerannut erilaisia paastoamisen tapoja, kuten ekopaaston. Ekopaaston tarkoitus on nettisivujen mukaan vahvistaa luontosuhdetta ja hillitä ilmastonmuutosta.
Moni tuntuu pääsiäispaastonaikaan ryhtyvän myös somepaastoon, ainakin somesta päätellen; sillä tietysti somepaastosta ilmoitetaan ensimmäisenä somessa, ja Instagramissa #somepaasto -haulla löytyy yli 500 hakutulosta.
Vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan, on tällaisiin paastoihin helppo lähteä mukaan. Kun perinteisesti paastoamisen tarkoitus on ollut luoda tilaa hengellisyydelle ja rukoilemiselle, nykypaastot tuntuvat olevan ennen kaikkea jostain kieltäytymiseen liittyviä somehaasteita.
Kirkon mukaan paasto on ”omaa itsekkyyttä vastaan suunnattu kristillinen harjoitus” ja ”paastonaikana elämä yksinkertaistuu: syödään eri lailla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään.” Näihin tavoitteisiin on helppo yhtyä, vaikka paaston syy olisi kristillisen harjoituksen sijaan vain kokeilunhalu tai haaste. Vauhdin hiljentäminen ja hidastaminen kun on varmasti hyväksi kenelle vain ja mikäpä olisi epäitsekkäämpää kuin ekopaastoon liittyvä ilmastonmuutoksen torjuminen.
Ekopaastoa voi kokeilla myös vaikkapa keskittymällä syömään vastuullista kalaa. Maa- ja kotitalousnaisilla on meneillään lähikala-hanke, jossa tuodaan lähikaloja tutuiksi ja korostetaan paitsi niiden ympäristövastuullisuutta, myös lähialueiden elinkeinokalataloutta ja matkailua. Tämän kuun lähikala on made, minkä käsittelystä löytyykin juttu tästä lehdestä.
Ja oma vastaukseni ensimmäiseen kysymykseen: Päätin kokeilla kasvisruokavaliota pääsiäiseen asti ja viikon kokemuksella voin sanoa, että lihaa ei ole ollut ikävä, mutta sosiaalisesta mediasta tuskin voisin olla viikkoa erossa – saati neljääkymmentä päivää.
